Kirja-arviot
6.4.2018
|
Johanna Valjakka, 17 v.

Mehiläisten historia käsittelee isoja teemoja

Maja Lunde: Mehiläisten historia (Tammi, 2016 – suom. Katriina Huttunen)

Mehiläisten historia on romaani, joka osoittaa ihmisille, kuinka tärkeitä mehiläiset ovat ja kuinka vaarallista on ylenkatsoa niiden roolia maailmassa.

Kirja kertoo kolmen eri henkilön tarinan, kolmella eri aikakaudella, kolmessa eri maanosassa. Tao asuu tulevaisuuden Kiinassa, jossa mehiläiset ovat kadonneet Maan päältä kokonaan ja ihmisten on pölytettävä kukat käsin. William on masennukseen vaipunut tutkija 1800-luvun Englannissa, joka löytää intohimonsa uudelleen mehiläisistenhoidosta. George on Yhdysvalloissa asuva mehiläistenhoitaja, joka joutuu kohtaamaan vuonna 2006 alkaneen mehiläiskadon vaikutukset. Lunde punoo maanosien ja aikakausien välisistä etäisyyksistä huolimatta tarinat yhteen oivallisella tavalla, mikä palkitsee lukijan läpi kirjan ja erityisesti lopussa.

Mehiläisten historia käsittelee isoja teemoja kuten ympäristöä, ihmisten tekojen vaikutusta siihen ja tulevaisuutta. Samalla se tarttuu ihmissuhteissa esiintyviin jännitteisiin. Isän ja pojan ristiriitaista suhdetta; äidinrakkautta; parisuhteissa olevia esteitä, joista ei pääse yli. Teos osoittaa hienosti, että jotkin asiat eivät muutu edes monen vuosisadan aikana: vanhemman ja lapsen suhde voi olla yhtä monimutkainen niin menneisyydessä kuin tulevaisuudessakin. Vajaiksi jääneet unelmat luovat samaistumispintaa sillekin lukijalle, jolla ei ole mitään samaa yhdenkään hahmon kanssa.

Lunde kuvaa maailmaa elävästi ja sujuvasti, jolloin tekstiin on helppo uppoutua. Sanoillaan hän maalaa toivottoman kuvan tulevaisuudesta, joka saattaa helposti laukaista lukijassa ahdistusta.

Mehiläisten historian hienous lepää mielestäni juuri siinä, että se saa jotain syttymään ihmisissä. Halun muuttaa asioita. Halun estää sen todellisuuden, jossa Tao elää, vain vuosikymmenten päässä nykypäivästä.

Lukukokemuksena Mehiläisten historia on kaikkea muuta kuin hunajainen. Hunajaisen onnen sijaan se pakottaa avaamaan silmät mehiläiskadon vakavuudelle, josta vaietaan ja jota vähätellään. Kokonaisuudessaan kirja on vaikuttava – se on mielenkiintoinen sekä kieleltään että sisällöltään, mikä tekee siitä kunnianarvoisen.

← Takaisin
seuraa meitä