Rakas päiväkirja

Laura Levä, 18 v., 8. joulukuuta 2018

Satu Kivinen: Pese hampaat ennen kuin pussaat, Otava 2018

Satu Kivisen esikoisteos, Pese hampaat ennen kuin pussaat, kertoo 14-vuotiaan Sofian elämästä päiväkirjan muodossa. Kirjassa viljellään rivoa huumoria, ratkotaan nuorten teinityttöjen arkipäiväisiä ongelmia ja tietysti myös niitä poikahuolia. Vaikka kirjan päähenkilö on nuori, sopii kirjan huumori myös vanhemmalle lukijalle.

14-vuotias Sofia on päättänyt aloittaa päiväkirjan kirjoittamisen. Sofia ja hänen ystäväporukkansa käyvät kahdeksatta luokkaa yläasteella, eivätkä aina onnistu selviämään kunnialla koko koulupäivän läpi. Asiaa ei yhtään auta se, että Sofian perhe on kuin hullujen huone. Äiti kulkee ulkona tissit paljastavassa yöpaidassa ja täti osaa olla vain rivo jokaisessa tilanteessa. Lisäksi äiti ilmestyy koulunaloitusjuhlaan t-paidassa, jonka rintamuksessa lukee jotain ihan liian paljastavaa.

Pian kuvioihin ilmestyy kuitenkin Sofian hyvän ystävän Leon isoveljen kaveri, ilmiömäisen komea Perttu. Perttu on jo lukiossa ja käyttää hienoja paitoja. Perttu ei kuitenkaan tunnu huomaavan Sofian ihanuutta ja sitä, kuinka hyvää tyttöystäväainesta hän olisi. Ja vaikka Sofian yritys saada vanhempi poika kiinnostumaan tuottaakin tulosta, ei se lopulta olekaan ihan halutun lainen. Kaiken lisäksi Norjalainen kirjekaveri, sieniäkin rakastava Magnus, näyttää olevan ihastunut Sofiaan.

Kivinen osaa kertoa tapahtumat humoristisesti nuoren tytön äänellä ja kaappaa lukijansa mukaan. Hulvattomien juonenkäänteiden vuoksi kirjaa on mukavaa lukea eikä se tylsistytä missään vaiheessa. Yhteen kohtaan ei myöskään jäädä liian pitkäksi aikaa, ja päiväkirjamainen kerronta sopii mielestäni tähän erittäin hyvin. Jokaiselta päivältä ei päiväkirjamerkintää ole, mutta silti luvuista muodostuu yhtenäinen tarina, eikä lukija koe tarinaan jäävän mitään aukkoja. Kirjan kannen kuvitus on mielestäni visuaalisesti onnistunut ja herättää hyvin lukijan mielenkiinnon.

Kirjan loppu jää kuitenkin hieman avoimeksi. Itseä se ainakin harmittaa, kun tapahtumat saavat viimeisillä riveillä vielä täysin uuden käänteen, joka ei ehdi lainkaan selvitä. Jollain tapaa kirja jää se vuoksi hieman vajaaksi, mutta saa toki aikaan myös sen, että toivoisi mahdollisen toisen osan joskus ilmestyvän.