Useita nuortenkirjallisuuspalkintoja kahminut Nadja Sumasen Rambo on yksi viime vuoden parhaista kirjoista. Rambo on 14-vuotias poika, jolla on diagnosoitu ADHD ja jonka äiti kärsii masennuksesta. Rambo on päättänyt pysäyttää ilmastonmuutoksen, tehdä käsilläroikkumisen maailmanennätyksen ja nähdä äidin selviävän masennuksesta. Hän on juuri suorittanut kahdeksannen luokan ja alkanut viettää tylsäksi luulemaansa kesälomaa. Rambo kuitenkin matkaa äitinsä poikaystävän vanhempien mökille, missä hän saa elämäänsä paljon tärkeitä ihmisiä.
Sumasen luomat helposti samaistuttavat ja mielenkiintoiset henkilöhahmot ovat kirjassa parasta. Hahmot kasvavat kirjan edetessä ja heistä oppii paljon uutta. Yksi tärkeimmistä asioista juonen kannalta on Rambon ja Liinan suhde. Aluksi nuoret ovat epäluuloisia ja he naljailevat toisilleen. Välillä nuorten sanailu tuntuu hieman lapselliselta ottaen huomioon heidän ikänsä. Liina ja Rambo tutustuvat pikkuhiljaa enemmän toisiinsa ja Rambokin ymmärtää ettei ole ainoa, jolla on perheongelmia. Kirja ei ole kuitenkaan tyypillinen nuorten rakkausromaani, sillä se käsittelee hyvinkin isoja aiheita kuten yksinäisyyttä, erilaisuutta ja kiusatuksi tulemista.
Kirja on kirjoitettu hienosti ja hahmojen kesäloman viettoa on hauska lukea. Vaikka hienot hahmot kuitenkin pitävät mielenkiintoa yllä koko kirjan ajan, kirjan juoni ei ole kovin kummoinen. Mitään kovin jännittävää ei kirjassa ei tapahdu. Huumoria olisi voinut käyttää senkin edestä. Kirjan keskivaihe on mielenkiintoisin ja se tempaa lukijan mukaansa, mutta pian kaikki ongelmat ratkeavat liiankin helposti. Kirjan loppuosa jääkin hieman tylsäksi ja
laimeaksi. Suosittelen silti Ramboa, sen sympaattisten hahmojen sekä vaikuttavan tunnelmansa vuoksi.
4/5
Otava, 2015