Stoorikori
26.3.2019
|
Vilma Oksanen

HUOH

Olet kuin meri

Täynnä likaa, mutaa, vaaroja ja paskaa

Olet myrskyisä ja tappava,

silti ihmiset kaipaavat sinun luoksesi,

myös minä itse.

Jos olisi pienikin mahdollisuus,

soutaisin tuhatta ja sataa,

pakenisin henkeni edestä.

Kuitenkin,

menneisyyttä myötäillen,

aallot murskautuvat,

tarvittu toivon pisara syvällä merenpohjassa,

minä mukana ajelehtien,

kurottaen kättä kohti häilyvää pintaa,

samalla valumalla syvemmälle,

sitäkin syvemmälle

Olet pahempi kuin vain meri,

pahin kaltaisesi,

odotan päivääni irti sinun asettamista kahleista,

viimein vapaana,

oma tahto käsissäni,

elämä edessä vapaana ja täynnä toivoa

← Takaisin
seuraa meitä