Istu hetkeksi ja hengitä

Aukeaa ovi. Sen jälkeen toinenkin. Pitkälle käytävälle ei näy loppua ja uusia mahdollisuuksia avautuu joka hetki. Valintoja, vaikeitakin sellaisia. Mistä saisi suurimman hyödyn, mikä olisi parasta tulevaisuuden kannalta. Toinen ovi näyttää paremmalta kuin toinen, mutta entä jos juuri se toinen ovi olisikin hyödyllisempi.

 Milloin voisikaan saavuttaa tyytyväisyyden. Tavoitteita ja saavutuksia, aina vain uusia. Maailman menoa katsellessa alkaa miettiä, loppuuko jatkuva muutos koskaan. Minä, sinä ja hän. Ei kukaan yksin maailmassa, mutta silti yksin omassa maailmassaan. Maailma jakautuu reiluun seitsemään miljardiin pienempään maailmaan, joista yksikään ei ole samanlainen kuin toinen. Kukaan ei voi koskaan tietää, miltä toisen maailma todella näyttää, eikä voi kokea asioita niin kuin toinen.

Pitkällä käytävällä on penkki. Ruskea penkki, jonne matkaaja voi pysähtyä hengittämään. Penkistä on kuitenkin tullut ajansaatossa luovuttajan paikka. Vaikka melkein jokainen siitä ohitse kulkeva ymmärtää, että parasta olisi välillä istutua. Silti vain harvat todella pysähtyvät. On kiire ottaa uusi askel ja avata uusi ja erilainen ovi.

 Kun oma maailma raivoaa ja elämä ei tunnu helpolta, on penkki hyvä vaihtoehto. Ei ole luovuttamista tietää, milloin itse tarvitsee sitä hetkeä. Se ei kuitenkaan ole ehtona. Myös hymyn takia, voi penkille välillä istua. Kun penkki vieressä alkaa houkutella, istu. Elämäsi ja maailmasi on omasi, eikä kukaan muu voi tietää milloin sinun täytyy pysähtyä.

Penkki on ruskea, vanhaa mäntyä. Sen istuin on jo kulunut, nähnyt monenlaista elämää. Siinä on istunut satoja tuhansia maailmoja. Kenellä ollut takana pitkä matka ja vaikeuksia, kuka istunut vain istumisen vuoksi. Oli syy mikä tahansa, penkki ei ole koskaan hyödytön. Hetken istumisen jälkeen, edessä aukeaa uusi maailma ja jo pian huomaat, että käytävä on muuttanut muotoaan täysin.

Vielä joku päivä huomaat, penkki on elämän ehto.