Kansanedustajan lemmikkikani yksin kotona
Hei vaan hei! Minä luppakorvakani Diana Cassandra Alexandra Cecilia olen tänään yksin kotona, koska omistajani lähti johonkin “tärkeään” kokoukseen. Hän on ensimmäisen kauden kansanedustaja ja niin täynnä itseään. Hänellä on kokousta kokouksen perään ja istuntoja 3-4 kertaa viikossa. Emäntäni tuskin ajaa siellä Eduskunnassa lemmikkikanien asioita! Pyh, mikä akka hän on! Hyvä puoli tässä päivässä on se, että minä saan mellestää täällä Töölössä sijaitsevassa hienossa ja valkopintaisessa asunnossa niin paljon kuin haluan.
Ensin aamiainen: porkkanaa, salaattia ja erittäin hyvää kotimaista vihannesta eli kyssäkaalia. Kanien nappularuokia minä en syö. Hyi! Ne ovat pahoja ne eläinten ruoat. Minä syön mieluummin aamiaiseksi kotimaisia suoraan Hakaniemen kauppahallista ostettuja vihanneksia. Emäntäni unohti laittaa minulle vettä astiaani keittiön lattialle minua odottamaan. No, ei se mitään. Ymmärrän kyllä, että hän on olevinaan “tärkeä ihminen”, joka ei ehdi edes vettä laittaa aamiaiselle lemmikilleen.
Aamiaisen jälkeen minä siirryn emäntäni makuuhuoneeseen, joka on täynnä vihreää väriä: vihreäksi maalatut seinät, vihreät lakanat, vihreät metsäkuvioilla koristellut verhot ikkunan edessä ja vihreät pussilakanat peiton ja tyynyn suojana. Minä saan loistoidean, joka sopii hyvin villiin luonteeseeni: aion järsiä emäntäni verhot rikki. Kello on nyt 9.50. Minä hyppään ikkunan tasolle, otan kiinni kattolampusta etutassuilla ja roikun sen varassa ja yritän järsiä verhoja rikki. Apua! Minä putoan alas ja kattolamppu tulee rytinällä alas mukanani. Auts! Minä loikin säikähdyksestä läähättäen takaisin keittiöön ja sieltä olohuoneeseen. Huh, selvisin hengissä! Emäntäni ei kyllä hyvää tykkää, kun hänen kallis antiikkinen kattolamppunsa tippui hänen makuuhuoneensa katosta alas minun takiani.
Kello on nyt 13.00. Olen ottanut kunnon kolmen tunnin päivänokoset. Näin makoisaa unta porkkanakakusta ja haudutetusta kyssäkaalista. Nami nami, kyssäkaalia! Olohuoneessa minä huomaan emäntäni tärkeitä eduskuntatyöhön liittyviä asiakirjoja sohvapöydällä. Minä loikkaan sohvapöydän päälle ja katson niitä papereita. Ahaa, yhdessä asiakirjassa lukee: “Kirje pääministeriltä, teille kansanedustaja Outi Ojala-Lindström.” Minä luppakorvakani Diana Cassandra Alexandra Cecilia ajattelen: “tämä on aivan turha asiakirja ja paperi.” Minä nappaan pääministerin lähettämän kirjeen suuhuni ja järsin sitä, koska olenhan sentään lemmikkikani ja kaneilla pitää olla järsittävää. Aikanani pääministerin kirjettä pureskeltuani minä heitän sen häkkiini emäntäni hienoon laminaattilattialla varustettuun kylpyhuoneeseen, jonne pääsen suoraan olohuoneesta.
Iltapäivä kului ja päätin avata television ja napostelin samalla porkkanoita ja kyssäkaalia, taas kerran. Huomasin yhtäkkiä, että emäntäni näytti olevan televisiossa, sillä yhdeltä kanavalta näytti tulevan Eduskunnan kyselytunti. Minä vaihdoin äkkiä kanavaa MTV3-kanavalle, josta tuli ruokaohjelma. Juontaja sanoi: “tänään teemamme tässä ruokaohjelmassa on kyssäkaali.” Minä innostun ja kuolani valuu turkkiini asti, kun minä katselen herkullisia kaaliruokia.
Emäntäni saapui lopulta kello 18.00 aikaan kotiin. Hän tuli silittämään minua ja silitti minua noin 30 minuutin ajan. No, ei mikään ihme, sillä turkkini on erittäin paksu ja pitkä. Sitten hän huomasi kylpyhuoneessa sen pääministerin kirjeen, jonka olin järsinyt ja vienyt turhaa toivoa elätellen häkkiini. Emäntäni huusi erittäin vihaisena: “Tyhmä lemmikkikanini Diana Cassandra Alexandra Cecilia, mitä sinä olet tehnyt?!
Tälläinen oli minun päiväni eli sain paljon tuhoa emäntäni asunnossa Helsingin Töölössä aikaan.