Runo Kylmyyden monologi -runokokoelmasta

Ruokala on minun sellini

ruokalautanen jonka kippaan

kompostiin kiristää välejäni opettajiin

mitä minä sille voin että koulumatkalla

vatsaani sattuu ja ruokahaluni on mennyt

20 päivää olen ollut syömättä

lopetan lakon heti kun saan takaisin

samat oikeudet kuin muillakin

oikeus turvallisuuteen ettei kukaan

laita enää ruokaani räkää, veitsen kanssa

tee vieressä kurkunleikkauselettä

kahdeksan kymmenestä opettajasta kertoi

minulle tarinan Afrikan kuolevista lapsista

40 päivää olemme olleet syömättä

lopetamme lakon kunnes olemme tasavertaisia

oppilaita turvallisuutemme ja hoitomme on taattu.

Meidän jälkeen ei nimetä katuja

ei tule mielenosoituksia.

Meidän jälkeen ei enää puhuta

Mosambikin ja Etelä-Sudanin lapsista

← Takaisin