Stoorikori
25.2.2020
|
Iida Ikkelä

Se yleisin rakkaustarina

Tunteeni on joka kerta samanlainen, vaikka näyttämö ympärilläni vaihtuukin aina. Tällä kertaa piileskelen nurkassa kesken keikan, jonka artistilta olen kuunnellut elämäni aikana vain muutaman biisin. Siispä olen ulkopuolinen keskellä hyppiviä ja tanssivia ihmisiä, joiden sydämet lyövät kasvot basson tahdissa punakoiksi. Hiki, adrenaliini ja turhautuneet unelmat tekevät oloni ahdistuneeksi, koska he kaikki tuntuvat olevan ihan toisessa ulottuvuudessa kuin minä keskellä yhteistä hetkeään. Hänen kasvonsa kuitenkin nousevat väkijoukon keskeltä aivan kuin kohdevalolla valaistuina kadottaen kaiken muun yhteen pyörivään taustahumuun.

Tyttö tanssii suuren porukan keskellä. Hän on porukan sydän, keskus, jota kohti kaikki virtaavat, minä mukaan lukien. Hänen kullanvaaleat hiuksensa viuhuvat luoden sädekehän hänen ympärilleen. On käsittämätöntä, kuinka hänen liikkeensä näyttävätkin hidastuneilta välkkyvien valojen keskellä. Silmät ovat kiinni, kädet ilmassa ja suu huutaa laulajan kiteytettyjä tunteita, jotka muuttuvat aidoiksi, kun yhä useampi toistaa niitä tämän ympärillä. Energia, joka tytöstä sykkii, on bassonjytkettä suurempi, melkein tajunnanräjäyttävä. Haluan tuntea sen ja päästä osaksi samaa virtaa, joka tuntuu tavoittavan kaikki muutkin hänen ympärillään. Tyttö kirkuu sanoja tavoitellen sitä ahdistusta, jota artisti tunsi purkaessaan sanat paperille. Haluan auttaa häntä siinä. Haluan tuntea elämän.

Hetken päästä olen jo hänen luonaan. Suljetut silmät avautuvat ja tuijottavat minua adrenaliinia tulvillaan. Kädet kietoutuvat ympärille, huulet kulkeutuvat korvalle ja sanat lupaavat minulle kaikkea, mitä vain koskaan olen halunnut. Maalia ja tapettia. Sitä hän haluaa hankkia. Riitelemme sohvasta. Hän vajoaa lattialle itkien. Kierrän käteni hänen ympärilleen yhä uudelleen ja uudelleen. Hän hymyilee. Aurinko paistaa hänen kasvoilleen. Hän kiusoittelee minua katseellaan. Teen aamupalaa meille molemmille. Kierrän käteni hänen ympärilleen. Herään auringonnousuun. Hän katselee vieressäni vellovaa merta. Hän kiroaa minua. Hän ottaa minut lähelleen. Kierrän käteni hänen ympärilleen. Painan kasvoni hänen hiuksiinsa. Kuuntelen hänen sydämensä sykettä. Tum. Säpsähdän ja peräydyn.

← Takaisin
seuraa meitä