Vuoren takaa nousee
se sama tumma usva
jota olen yöt pitkät työntänyt pois
Kun se saapuu, ei se helpolla lähde
Se varjostaa elämää
painaa mieltä
ruumista
ajatuksia
ja pysyy
ja pysyy
pysyköön
jos en anna sen häiritä
voin kuvitella sen
muualle
opin olemaan, elämään esteettömästi
varjoista, varovaista olemassaoloa
ja väittää, ettei se minua haittaa
vaikka todellisuus todistaa
historia rimmaa
ja lopulta pimeys voittaa
mutta sitä pitää sietää vielä hetki
ennen seuraavaa
vapautta