Stoorikori
7.3.2019
|
Siiri Koskinen

Yksin

Yksin

Puhelin on tyystin hiljaa kun yksin kadulla astelen.
Ei kukaan minua kaipaa, kuulen vain synkän pimeyden.

Missä lapsuuden loiste ja nauru?
Peilissä tuijottaa vain tyhjä naamataulu.

Jos katoaisin pois, tajuaisiko kukaan,
ihminen voi olla yksin vaikka pääsisikin mukaan.

Tiedän, etten ole ainoa, enkä halua tämän jatkuvan,
mutta me ihmiset annamme yksinäisyydelle luvan.

← Takaisin
seuraa meitä