Aarne Linden: ”Otan huomioon ääniä tehdessä sen, mitä hahmoista on kirjassa kerrottu”
Äänikirjojen monipuolisuus on lisääntynyt viime vuosina valtavasti, ja nykyään äänikirjoja voidaankin kuunnella melkein mistä tahansa genrestä. Lukufiilis haastatteli Aarne Lindenia, kokenutta äänikirjojen lukijaa, ja kysyi, minkälaisia ratkaisuja äänikirjojen lukijan pitää tehdä riippuen luettavan kirjan genrestä.
Kertoisitko aluksi hieman itsestäsi, kuka olet? Miten päädyit tekemään äänikirjojen lukijan työtä?
”Olen vuonna 1986 syntynyt vantaalainen teatterintekijä, medianomi ja äänikirjojen lukija. Olen pienestä pitäen pitänyt äänikirjoista. Etenkin Tove Janssonin Muumikirjat Tytti Paavolaisen ja J.R.R. Tolkienin Hobitti Lauri Komulaisen lukemina ovat edelleen lähellä sydäntäni. Metropolia Ammattikorkeakoulussa keskityin äänitaiteen ja kuunnelmien tekemiseen ja myöhemmin hakeuduin teatterituttavan vinkistä lukemaan äänikirjoja Sokeiden kirjastolle. Siellä työskennellessäni opin tästä työstä paljon. Olen lukenut kaupallisia äänikirjoja vuodesta 2019.”
Luetko eri hahmojen vuorosanat samalla äänellä vai pyritkö keksimään jokaiselle omanlaisensa äänen?
”Kyllä. Teen lukiessa kevyttä roolityöskentelyä ja luon hahmoille hienovaraisia, omia ääniä. Tarkoituksena on tehdä valmiin kirjan kuuntelusta ja tarinan etenemisestä kuulijalle selkeä kokemus, etenkin monen hahmon dialogia sisältävissä kohdissa. Suomessa äänikirjoja luetaan perinteisesti melko neutraalilla tyylillä ja itse pyrin työssäni siihen. Äänikirja ei ole kuunnelma ja liiallinen ääninäytteleminen käy kuuntelijalle nopeasti raskaaksi. Kyseessä on tarkkaa tasapainoa vaativa homma. Toki tämä on myös tyylilajikysymys, sillä esim. lastenkirjoihin tai joihinkin dekkarien sivuhahmoihin riehakkaampikin roolityöskentely sopii mainiosti.”
Keksitkö äänet itse vai suunnitteletko niitä jonkun toisen kanssa?
”Joskus kirjailijalta tai kustantamolta voi tulla lukuohjeiden mukana ehdotuksia tai toiveita asiaan liittyen, mutta yleensä teen nämä päätökset ja ratkaisut itsenäisesti. Äänikirjoja äänitetään harvemmin äänisuunnittelijan tai tuottajan tai kustannustoimittajan läsnäollessa. Työ on luonteeltaan itsenäistä ja joskus myös yksinäistä. Äänikirjan lukijan tuleekin pystyä tekemään paitsi itsenäisiä taiteellisia valintoja, myös seisomaan niiden takana.
Pääsääntöisesti otan huomioon ääniä tehdessä sen, mitä hahmoista on kirjassa kerrottu. Mieshahmoja tehdessä pelaan eriasteisella möyreydellä, naishahmojen kohdalla saatan puolestaan vähän nostaa sävelkorkeutta ja tehdä puheesta “ilmavampaa”. Sukupuolen lisäksi otan ääntä rakentaessa huomioon hahmon iän, terveydentilan, statuksen, luonteen, ärsyttävyyden ja merkityksen tarinassa. Teos kertoo lukijalle kuinka sitä pitää lukea ja millainen äänensävy, äänen väri tai rytmi kulloiseenkin kirjaan, lukuun tai kohtaukseen sopii. Esim. Takaa-ajokohtauksissa on hyvä vähän nopeuttaa lukutempoa ja surullisissa tilanteisessa puolestaan hidastaa. Myös tunteet kuuluvat osaksi työtä ja olen sitä mieltä, että jos äänikirjan lukija esim. liikuttuu kirjaa lukiessa, niin miksipä se ei voisi valmiissa kirjassa kuulua… Kunhan ei nyt sentään itkemään rupea.”
Eroaako tietokirjojen lukeminen kaunokirjallisuuden lukemisesta jollain tavalla?
”Kyllä. Tietokirjoja lukiessa roolityöskentelyä tehdään vähemmän ja tulkinta on hyvä pitää mahdollisimman neutraalina. Toisaalta, jos teos viestii olevansa tyyliltään vaikkapa ironinen tai humoristinen, otan tämän huomioon hienovaraisesti tulkinnassa, esim. painotuksina ja puheen tempon muutoksina. Myös hymy kuuluu puheessa.”
Olet lukenut mm. Frank Martelan kirjoja sekä joitakin nuorten kirjoja kuten Stephenie Meyerin Keskiyön auringon. Onko ajatusprosessi tai ääneen lukeminen erilaista näiden kahden genren välillä? Tai eroaako jännäreiden lukeminen elämäkerroista?
”Martelan ja Meyerin teoksia yhdistää se, että ne on molemmat kirjoitettu yksikön ensimmäiseen persoonan, eli minä-muotoon. Muuten ne ovat varsin kaukana toisistaan: Martela on tekstissään lukijaa innostava, empaattinen ja energinen, mutta Twilightin Edward Cullen puolestaan potee kuolemattomana olentona jatkuvaa eksistentiaalista apatiaa, siis silloin kun ei joudu taistelemaan Bella Swanin takia petomaisia halujaan vastaan. Eri kirjoja luetaan eri tyylillä, mutta esimerkiksi elämäkerroissa voi olla jännittäviä kohtia, jotka on hyvä ottaa huomioon lukutyylissä. Liian monotoninen lukeminen ei ylipäätään palvele kuuntelijaa.”
Onko ääneen luettavan kirjan genrellä loppujen lopuksi mitään väliä? Onko työ ihan samanlaista kirjan genrestä riippumatta?
”Genrellä on sikäli väliä, että lukijan tekemien ratkaisujen tulisi tukea sitä. Työnkuva- ja sisältö eivät kuitenkaan muutu, olipa genre mikä hyvänsä.”