Teema: jännittääkö
23.8.2022
|
Jukka Laajarinne

Sillä maailma on outo

Kirjallisuus, niin sen kirjoittaminen kuin lukeminenkin, on minulle ensisijaisesti maailman tutkimista. Haluan löytää uutta, nähdä, mitä en ole aiemmin nähnyt. Kaikkein nautinnollisinta on, jos pääsen korjaamaan käsityksiäni jollain aivan perustavalla tavalla. Jos teksti ei laajenna tajuntaani tai  syvennä ymmärrystäni, se tuntuu tyhjältä ja merkityksettömältä.

Tutkiminen kohdistuu aina siihen, mikä on aiemmin jäänyt epäselväksi, siihen, missä palaset eivät vielä muodosta valmista kuvaa. Siihen, missä on jotakin häiritsevästi vinossa. Arvoituksellisiin ilmiöihin, outoihin ajatustapoihin. Vierauteen.

Vierautta maailmassa on paljon. Planeettaamme asuttavat toinen toistaan kummallisemmat elämänmuodot, joiden kokemusmaailmasta emme tiedä edes pintaraapaisun vertaa: isäntänsä mielen kaappaavia loiseliöitä, yksittäisistä mikroskooppisen pienistä uiskentelijoista yhdeksi kokoontuvat limasieniä, meren syvyyksissä uiskentelevia mustekaloja.

Ja ihmisiä.

Myös oman lajimme arki on perustoiltaan tuntematon: täynnä teeskentelyä, salaisuuksia, pidäteltyjä tunteita. Hulluutta. Näyttäydyn eri ihmisille ja eri tilanteissa erilaisena. En ole äidilleni sama persoona kuin parhaille ystävilleni. Kukaan ei tunne minua täysin. Vähiten minä itse. Monen omakuva on pahastikin virheellinen, sillä kaikkia piirteitään ei ole helppo katsoa suoraan silmiin. Joskus pidin itseäni hyvinkin rationaalisena ihmisenä, mutta ajan myötä olen tajunnut, että ajoittainen järkevyyteni oli pelkkää pintaa.

Ja mitä pidempään olen elänyt, sitä arvaamattomammaksi maailma on osoittautunut. Elämän vakaus on ollut suurelta osin pelkkä kuvitelma. Toki tuo kuvitelma on välttämätön, jotta tulevaisuuttaan voisi suunnitella. Monesti suunnitelmat toimivat, mutta yhä uudelleen ne myös pettävät, kun salaisuudet tai nurkissa vaanineet hirviöt ryömivät näkyville. Läheisen sisäelinten kätköissä on saattanut pitkään kasvaa vieraiksi ja tappaviksi mutatoituneita soluja. Ystävä muuttuu tuntemattomaksi ja vihamieliseksi päihteiden tai muiden mielenterveysongelmien vuoksi. Tai kenties mielenterveys pettääkin itseltä.

Arvaamaton ja tuntematon uhkaa alati sitä, mihin on tottunut luottamaan. Tämä on myös pimeän pelon ydin. Se mitä ei näe ja mitä ei voi ennakoida, voi olla – mitä tahansa! Eikä kovan paikan tullen edes omia tunteitaan ja käyttäytymistään ole ihan helppo säädellä. Hallitsemattomat voimat ovat osa jokaista meitä. Ne ovat läsnä arjessamme silloinkin, kun emme niitä huomaa.

Kun kirjoitan, en useinkaan ajattele tieten tahtoen kirjoittavani kauhua. Mutta koska kirjoitan ymmärtääkseni, kirjoitan siitä, mitä en aivan tunne, ja yhä uudelleen huomaan kirjoittavani juuri siitä outoudesta, joka kulloisessakin aiheessani vallitsee. Haluan näyttää lukijoilleni, miten kummallisessa maailmassa he elävät … ja jälleen löydän itseni sieltä, mitä Lovecraft ja hänen hengenheimolaisensa nimittivät oudoksi kirjallisuudeksi. Kauhusta.

Kätketystä, arvaamattomasta, pimeästä ja järjettömästä, niistä on kauhu tehty.

Kirjoittaja on suomalainen kirjailija Jukka Laajarinne, jolta on ilmestynyt lukuisia kauhukirjoja.

← Takaisin
seuraa meitä