Miten kirjasta tulee klassikko?

Klassikot – vanhoja ja vaikealukuisia. Tällainen kuva monilla nuorilla, kuin myös aikuisillakin, on kaunokirjallisuuden klassikoista. Nämä ennakkoluulot voivat pitkittää, tai jopa estää kirjaan tarttumista, jolloin useat lukukokemukset – tai jopa uuden suosikkikirjan löytäminen voi jäädä välistä. Todellisuudessa kirjasta ei tule klassikkoa ikänsä takia, vaan keskiössä ovat piirteet, jotka saavat sen pysymään ajankohtaisena vuosisatojenkin jälkeen. Klassikolle ei ole olemassa virallisia kriteerejä, mutta on tiettyjä asioita, joista kaikki lukijat ovat samaa mieltä. Millaiset teokset siis ansaitsevat tämän arvostetun klassikon tittelin? 

Vaikka ikä ei olekaan ainoa, eikä edes merkittävin tekijä klassikossa, ei ole sattumaa, että suurin osa niistä on kirjoitettu jopa satoja vuosia sitten. Jotta kirjasta voi tulla klassikko, se tarvitsee aikaa ollakseen luettavana. Pitkään keskustelun aiheena säilyminen, ja vaikutus myöhempiin sukupolviin ovat merkkejä ajattomuudesta. Toisaalta joskus kirja tarvitsee aikaa, jotta se huomataan ja sitä osataan arvostaa. Esimerkiksi monet Franz Kafkan teokset jäivät julkaisematta hänen elinaikanaan, mutta tulivat maailmalla tunnetuksi vuosia myöhemmin, kun hänen ystävänsä päätti julkaista ne vastoin tämän toiveita. Lisäksi kirjat, jotka kuvaavat tai kritisoivat niiden kirjoitusajan yhteiskuntaa ja kulttuuria erityisen taitavasti, ovat usein arvostettuja juuri tästä syystä. Muun muassa F. Scott Fitzgeraldin Kultahatusta on tullut Yhdysvaltojen jazz-aikakauden kansikuva. 

Vaikka tietyn ajankohdan kuvaukset ovat usein arvostettuja, pidemmälle pääsee, jos saa lukijat samaistumaan vielä vuosisatojenkin jälkeen. Yleensä klassikoiden teemat ovat hyvin ajattomia ja universaaleja, siten, että ne koskettavat eri-ikäisiä ja erilaisista taustoista tulevia ihmisiä. Oli teemana sitten aikuistuminen, rakkaus, tai hyvän ja pahan taistelu, ne ovat niin tärkeitä ihmisyydelle, että lukija tunnistaa ne riippumatta sen hetkisestä aikakaudesta. Vaikka Louisa May Alcottin Pikku naisia kuvastaa hyvin pitkälti yhteiskuntaa sen kirjoittamishetkellä, teemat ystävyydestä ja oman identiteetin löytämisestä ovat samaistuttavia vielä tänäkin päivänä.  

Usein kirjat, joita nykyään kutsutaan klassikoiksi, toivat jotain uutta niiden julkaisuhetken kirjallisuuspiireihin, ja vaikuttivat suuresti myöhempiin kirjallisuuden trendeihin ja ilmiöihin. Ne saattoivat toimia inspiraationa muille tunnetuille teoksille, tai jopa luoda kokonaan uuden genren. Esimerkiksi Mary Shelleyn Frankenstein katsotaan olevan yksi ensimmäisistä science fiction kirjoista, joka näytti tietä lukuisille myöhemmille kirjoille. Nykyään sci-fi onkin yksi suosituimmista genreistä nuorten keskuudessa. Uudenlaisia vaikutteita voi tuoda myös poikkeava kirjoitustyyli tai tarina. 1900-luvun alkupuolella Virginia Woolf rikkoi perinteisiä juonen rakenteita romaanillaan Mrs Dalloway, jonka tapahtumat sijoittuvat yhden päivän sisälle. Sen tajunnanvirta-tyylinen kerronta ja sulavasti vaihtelevat näkökulmat olivat uusia ilmiöitä tuon ajan kirjallisuudelle, ja siksi jäivätkin lukijoiden mieleen pitkäksi aikaa. 

Vaikka on paljon kirjoja, jotka universaalisti tunnistetaan klassikoiksi, voi tälle nimitykselle keksiä myös omia kriteerejä. Henkilökohtaiseksi klassikoksi voi nimetä kirjan, jolla on ollut iso vaikutus johonkin elämänvaiheeseen, tai jonka voi lukea uudestaan ja uudestaan ilman, että siihen kyllästyy. Esimerkiksi Harry Potter -kirjasarjaa on jo paikoin alettu kutsua klassikoksi sen suuren menestyksen takia, vaikka sen ikä ei vielä riitä perinteisen klassikon ”kriteereihin.” 

Klassikot voivat ensisilmäyksellä vaikuttaa pitkäveteisiltä tai pelottavilta, mutta kun tietää, miksi ne ovat niin arvostettuja, voi niistä jopa innostua. Ne ovat kirjoja, jotka koskettavat ihmisiä ympäri maailman, vaikuttavat yhteiskuntaan ja muihin kirjoihin, sekä pysyvät keskustelun aiheena pitkään niiden julkaisun jälkeen. Klassikoiden määritelmää ei ole siis kiveen hakattu, eivätkä kaikki tähän määritelmään sopivat kirjat ole saaneet ääntänsä kuuluviin vähemmistöryhmiin kuuluvien kirjailijoiden syrjinnän vuoksi. Usein tämä määritelmä on siis hyvin subjektiivinen, eikä yhden kirjan perusteella kannata torjua niitä kaikkia. Italo Calvino, monia klassikkoja kirjoittanut kirjailija kuvaili klassikkoja kirjoiksi, jotka eivät koskaan ole sanoneet loppuun asti sitä, mitä niillä on sanottavana, mikä mielestäni tiivistää niiden luonteen erittäin hyvin.  

Lähteet: https://keepingupwiththepenguins.com/what-makes-a-book-a-classic/ 

https://www.panmacmillan.com/blogs/classics/what-are-classic-books 

Jutun on mahdollistanut Jenny ja Antti Wihurin rahasto.