Pääkirjoitus: Lukutaito syttyy lukuinnolla!
Lukutaidon ympärillä käytävä keskustelu on yleensä varsin huolipainotteista: kauhistellaan sitä, että ihmiset eivät enää lue, ja lukutaitokin on hiipumaan päin. Konkreettisia ratkaisuehdotuksia tilanteen parantamiseksi esitetään harvoin. Lukutaitokeskustelu on epäreilua nuoria kohtaan: aikuiset vaativat nuorilta jotain, mitä itsekään eivät tee. Nuorille suunnattua kirjallisuutta ei välttämättä tunneta tai nosteta esiin.
Auttaako huolipuhe? Innostaako se lopulta ketään kirjallisuuden pariin? Itse olen sitä mieltä, että vastaus molempiin kysymyksiin on: ei. On siis aika jättää huolipuhe taakse ja suunnata katse kohti lukuiloa!
Sen sijaan, että pohdimme jatkuvasti lukutaidon tarpeellisuutta tai siitä saatavia hyötyjä, meidän pitäisi keskustella enemmän lukemisen elämyksellisyydestä, kirjallisuuden herättämistä tunteista ja ajatuksista, lukemisen ilosta ja riemusta. Kukaan ei halua jatkuvasti tehdä asioita vain siksi, että ne ovat hyödyllisiä tai pakollisia. Sen sijaan hakeudumme toistuvasti sellaisen tekemisen pariin, joka ilahduttaa, viihdyttää tai innostaa. Minkään muun harrastuksen kohdalla – oli kyseessä sitten urheilu, musiikki, teatteri, tai eräily – ei jatkuvasti puhuta vain hyödyllisyydestä tai tarpeellisuudesta. Miksi tekisimme niin lukemisen kohdalla?
Lukuilon sytyttämisessä avainasemassa ovat lukijalle sopivat kirjat. Mikään kirjallisuuden tyylilaji ole toista parempi tai huonompi, ja jokaisella tulee olla oikeus lukea sitä mitä haluaa. Kaikenlaisten kirjojen lukeminen on sallittua! Kirjan saa myös jättää kesken ja kokeilla seuraavaa. Kirjamaku kehittyy pikkuhiljaa, ja vain lukemalla oppii huomaamaan, millaiset tarinat tai tietokirjat innostavat. Alkuun pääsee vaikka kysymällä lukuvinkkejä kirjastosta!
Kirjojen lisäksi myös lukijat ovat erilaisia. Yksi lukee viipyillen, hitaasti, sanoja maistellen, toinen ahmii kirjan päivässä, kolmas kirjoittaa lukemastaan sosiaaliseen mediaan, neljäs vasta aloittelee lukuharrastustaan ja viides haluaa lukea yhdessä ystävien kanssa. Lukemiselle ei ole olemassa sääntöjä, lukeminen ei ole kilpailu. Jos tarttuu kirjaan ensimmäistä kertaa sitten lapsuusajan, ja saa kuukaudessa luettua siitä yhden sivun, voi aivan mainiosti taputtaa itseään harteille. Se on sivu enemmän, kuin aiempina vuosina!
Uskon siihen, että kun puhumme kirjallisuudesta entistä enemmän, kerromme sen tuomista elämyksistä ja tunteista, riemuitsemme kirjalöydöistä, vinkkaamme luettavaa muille ja arvostamme kaikkia kirjallisuudenlajeja tasapuolisesti, olemme yhteiskuntana jo lähempänä lukuilon löytämistä. Kun se löytyy, voimme viimein kokonaan luopua huolipuheesta ja keskittyä siihen, mikä itse asiassa on tärkeää: ihmeelliset maailmat ja seikkailut, joihin tarinat meidät kuljettavat, kiehtova ja ajatuksia avartava tieto, jota teokset tarjoavat ja kirjat, joiden ansiosta emme koskaan ole täysin yksin.
Lukutaito syttyy lukuinnolla. Tarvitaan vain sopiva kirja, ripaus uteliaisuutta, ymmärrystä monenlaista lukijuutta kohtaan – ja hieman lukufiilistä!
Henriika Tulivirta on Otavan lukulähettiläs. Henriika työskentelee kirjastojen valtakunnallisen kehittämistehtävän parissa. Hän käytännössä vastaa lasten- ja nuortenkirjallisuutta kokoavasta verkkopalvelu Sivupiiristä. Henriikan tehtävänä on vinkata luettavaa, uutisoida ajankohtaisista tapahtumista, palkinnoista ja ilmiöistä. Henriika yrittää omalta osaltaan innostaa lapsia ja nuoria kirjallisuuden pariin.