Noora Helston runo voitti jaetun ensimmäisen sijan Lukufiiliksen ja BoD:n järjestämässä ”Nuoruus. Nyt.” -kirjoituskilpailussa. Helstolle lukeminen on tapa keskittyä. Samaa uppoutumisen kokemusta ei saa esimerkiksi elokuvista tai sarjoista. ”Siinä unohtaa omat asiat, kun lukee”, hän sanoo. Lukiessa oppii paljon erilaisista ihmisistä ja taustoista. ”Lukeminen avartaa maailmankuvaa”, hän ynnää. Katso videolta Nooran ja toisen voittajan, Otto Rantasen, ajatuksia kirjoittamisesta ja kilpailusta.
Helsto lukee monipuolisesti. Novelleja kuluu eniten. Korona-aikana Helsto kertoo lukemisensa vähentyneen, kun kirjastoihin ei ole päässyt. Lempikirjakseen hän nimeää Mary Alice Monroen teoksen Toipilasaika. Sen hän on lukenut monta kertaa. Vaikka Helsto kirjoittaa runoja, hän ei lue runoutta aktiivisesti – ainakaan kokoelmien muodossa. Hän kertoo kiinnittävänsä huomiota laulujen sanoituksiin ja toteaa, että sanoitukset ovat vaikuttaneet siihen, millä tavalla hän kirjoittaa.
Kun kysyn lempikirjailijasta, Helsto naurahtaa. ”Aleksis Kivi”, hän sanoo. Helsto on kotoisin Nurmijärveltä, Kiven kotikaupungista. Kiveä tulee luettua joka vuosi, ja teatteriharrastuksensa kautta Helsto on päässyt myös näyttelemään kansalliskirjailijamme teoksia. ”Kun pääsee teksteihin syvälle ja oppii kielen, niin sitten ne on hyviä kirjoja ja runoja”, hän kertoo. Teatterin hän tunnistaa myös vaikuttaneen kirjoittamiseensa: ”On tullut opittua draaman kaaret ja käänteet.”
Helsto puhuu kirjoittamisen tarpeesta ja kertoo kirjoittavansa joka päivä jotakin. ”Sillä saa hyvin jäsenneltyä omia ajatuksia ja saa ne ulos päästä pyörimästä.” Hän ei ole aiemmin juuri ajatellut, miten paljon kirjoittamista tulee tehtyä. Kirjoittaminen ja lukeminen ovat hänelle automaattisia asioita.
Yleensä hän kirjoittaa ensin puhelimen muistioon, koska puhelin on aina lähellä. Jos kirjoittaminen tökkii, hän kirjoittaa käsin, sillä se helpottaa keksimistä.
Muita nuoria kirjoittajia hän kehottaa lukemaan. ”Lukekaa, lukekaa, lukekaa”, hän sanoo. ”Se että lukee, vaikuttaa myös kirjoittamistaitoon. Sen lisäksi että lukee, niin kannattaa kirjoittaa.” Luovassa vaiheessa hän kehottaa kirjoittamaan sydämensä kyllyydestä, uskomaan siihen mitä tekee ja olemaan ylpeä tekstistään.
Helsto oli alkuun epävarma osallistumisestaan kirjoituskilpailuun. Päätös syntyi hetken mielijohteesta. Hän ajatteli, että kilpailu voisi tuoda itseluottamusta, jos sen kautta saisi palautetta teksteistään. Hän ei ollut ennen rohjennut julkaista tai lukea tekstejään muille ääneen. Siispä voitto tuli iloisena yllätyksenä.
Helsto kertoo miettineensä, miksi nuoruus on. Hän viittaa siihen, miten monet aikuiset ja vanhat ihmiset ajattelevat, että ennen kaikki oli paremmin, ja arvostelevat sitä, että nuoret tekevät asioita eri tavalla kuin ennen. ”Se on se idea”, hän sanoo. ”Nuoret on usein idealistisia ja sydämen palolla haluaa tehdä heille tärkeitä asioita ja tuoda niitä esille”, hän selittää. ”Se kehittää yhteiskuntaa.”
Nuoret näkevät asiat boksin ulkopuolelta, ehdotan. ”Meille ei ole vielä rakennettu sitä boksia!” Helsto korjaa.
Muita nuoria hän kehottaa uskomaan itseensä. ”Nuoruus on se viimeinen ajanjakso, jossa joku muu huolehtii laskuista ja muista tylsistä asioista”, hän huomauttaa ja toivoo, että nuoret nauttisivat vapaudestaan vielä hetken.
Nuoruuden avarakatseisuutta hän toivoo kantavansa mukana vielä aikuisenakin.
Entä onko jotain, mitä hän toivoisi ihmisten oppivan korona-ajasta?
”Tämä globaali kriisi tuntu tulevan tosi yllätyksenä, että ei ollakaan suojassa asioilta, joihin ei voida vaikuttaa.” Kriisi on hänen mukaansa nostanut esiin epäkohtia, joihin olisi tärkeää kiinnittää huomiota myöhemminkin.
Hän tunnistaa myös muutoksen nuorten keskusteluissa, kun ajatellaan tulevaisuutta. Haaveammatteihin hakeutumista pohditaan tarkemmin. On herännyt uudenlaisia kysymyksiä: jos jotakin vastaavaa tapahtuu, onko töitä? Voiko niitä tehdä turvassa? Mikä on sellainen työ, jolla pärjää?
Tulevaisuuteen liittyy Helston mukaan epävarmuutta. Hän kantaa huolta muun muassa etäilyn vaikutuksesta oppimiseen. ”Se vaikuttaa omaan uskoon. Että kaikki semmoiset merkkihetket, meneekö ne ohi.”
Nuoruus. Nyt. -kirjan 17 tekstiä tuovat Helston mukaan monipuolisesti esiin erilaisia teemoja, taustoja ja ihmistyyppejä. Kirjan lukemista hän suosittelee kaikille, mutta eritoten hän toivoo kokoelmaa luettavaksi kouluille ja yläasteille. ”Ja oishan se kivaa et… vanhat kääkät, ne voi lukee sen”, Helsto nauraa. Hän nimittäin toivoo, että kirja antaisi aikuisille lukijoille edes häivähdyksen nuoruuden iloista ja suruista – ja murtaisi sitä mustavalkoisuutta, jolla nuoruudesta puhutaan.
Lue toisen kilpailun voittajan, Otto Rantasen, haastattelu
Kirjan voi ostaa hyvin varustelluista kirjakaupoista sekä www.bod.fi