Haastattelussa esikoiskirjailija Amani Al-mehsen
Kuva: Jonne Räsänen/ Otava
Oletko miettinyt, millaista olisi kirjoittaa oma kirja? Lukufiilis haastatteli Amani Al-mehseniä, jonka esikoisromaani Hayati, rakkaani (Otava 2025) julkaistiin syyskuussa. Kirja kertoo pakolaiseksi päätyvän naisen matkasta Irakista Suomeen ja on inspiroitunut kirjailijan äidin elämästä. Haastattelussamme Al-mehsen kertoo ajatuksiaan kirjastaan ja sen kirjoittamisesta.
Miltä tuntuu nyt kun kirja on julkaistu?
”Päällimmäisenä tunteena on helpotus ja kiitollisuus kun on saanut jakaa tämän koko Suomen kansan kanssa ja toivottavasti avata jotain uutta lukijoiden mielissä ja sydämissä. Mukana on myös jännitys, siitä kuinka kirja otetaan vastaan ja löytääkö se paikkansa suomalaisella yhä hyvin rajatulla kirjallisuuskentällä.”
Mistä idea kirjaan alun perin syntyi?
”Tiesin aina haluavani kirjoittaa jollakin tavalla äitini ja muiden näkymättömäksi jäävien naisten tarinoista, halusin luoda tarinan avulla siltoja vaikeiden teemojen, tilanteiden ja jaetun ihmisyyden välille. Kirja lähti konkreettisesti kehitteille siitä, kun lähetin Otava x RT Lit 2023 Master Classiin erilaisia tekstiotteita, mentori, upea ammattilainen ja nykyään ystäväni Koko Hubara tarttui kappaleeseen tekstiä (kirjan ensimmäisen luvun ensimmäiseltä sivulta) ja pyysi 50 liuskaa lisää, jotka kirjoitin muutamassa viikossa. Pääsin Master Classiin ja työstämään käsikirjoituksen ensimmäistä versiota mahtavassa ja osaavassa seurassa. Päätin tarjota kirjaa kustantamolle myöhemmin ja onnekseni, sain sopimuksen kirjalle ja mitä upeimman kustannustoimittajan, sekä kustantamoperheen.”
Mikä kirjoitusprosessissa oli parasta? Entä vaikeinta?
”Parasta oli oppia omista juuristaan lisää ja lähentyä äitini kanssa entistä enemmän, rakentaa itsekin syvää ymmärrystä siitä, mitä naiseuden haasteet ja sota, voivat ihmiselle tehdä. Ymmärrän hänen ja omia haavojani, sekä kannattelevia piirteitä paljon paremmin. Vaikeinta oli tehdä valintoja siitä, mitä sisällyttää ja mitä täytyi jättää ulkopuolelle, kun tarina alkoi muodostua ja elää omaa elämäänsä. Pysyä rehtinä tarinalle, todellisuudelle ja tarkoitukselle, kaikelle samaan aikaan.”
Kirjasi on inspiroitunut äitisi elämästä. Miten hän on suhtautunut kirjaprojektiisi?
”Hän on ollut todella ylpeä ja kiitollinen siitä, että tällaiset tarinat tuovat eritaustaisia ihmisiä kokonaisena näkyville, ei vain palasina.”
Mitkä olivat omia suosikkikirjojasi nuorena?
”Rakastin fantasiaa ja klassikoita, ensimmäinen tiiliskivi -kirja kokemukseni oli Perillinen -kirjasarja (Eragon ym.) ala-asteikäisenä, muistan ahmineeni sivuja teltassa kotipihassa taskulampun valossa. Saatoin valvoa aamuun ja mennä kouluun onnellisena, mutta silmäpussien kera. Sukelsin nopeasti muiden kirjojen pariin ja lukiossa (/ammattikoulussa, kävin kolmoistutkinnon) halusin tutustua ihan klassikoihin kuten Shakespeareen, ja lisäksi silloin itselleni uusiin tuttavuuksiin maailmalta kuten Toni Morrisson, Khaled Hosseini ja useat runoilijat Tommy Tabermannista ja Eeva Kilvestä aina Rumin teoksieen vuosituhansien takaa. Lukeminen kasvatti omaa maailmaa, tapaa kirjoittaa sekä puhua ja samalla kapinallinen keino, sukeltaa kirjojen ja tiedon pariin, joita ei näköisilleni ihmisille luonnostaan ohjattu.”
Harkitsitko koskaan nuorempana kirjailijan uraa?
”En ehkä osannut harkita sitä vaihtoehtona realistisesti, vaikka rakastin kirjoittamista pienestä alkaen. Mutta ajatus alkoi vahvistua yliopistoaikoina, kun kirjoittamiseni kiihtyi ja kehittyi, oli niin paljon sanottavaa ja tajusin, että minulla oli keino välittää nuo asiat herkästi, mutta pitävästi. Kirjoitin pienelle muistilapulle erilaisia tavoitteita ja unelmia fuksivuonna, yksi kohta liittyi oman kirjan kirjoittamiseen. Ja nyt ollaan tässä.”
Onko jokin viesti tai sanoma, jota haluaisit kirjallasi välittää?
”Haluaisin muistuttaa ihmisiä empatiasta ja tarinoiden voimasta siltoina toistemme luokse. Kirja vie meidät ihmisyyden ytimeen, sinne missä maantieteellisillä tai fyysisillä rajoituksilla ei ole väliä, vaan sillä, keitä me kaikkien unelmiemme, surumme, ilomme, vihamme ja toivomme kanssa olemme. Toivon, että kirja herättelee ajattelemaan myös eritaustaisia ihmisiä tavallisina ja kokonaisina, ei vain ääripäinä tai palasina ihmisyydestä.”
Mitä neuvoja tai vinkkejä antaisit kirjailijan urasta haaveilevalle nuorelle?
”Kirjoita, kirjoita ja kirjoita. On totta, mitä sanotaan istumalihaksien tärkeydestä. Kirjoittaminen on työtä ja harjoittelua, mitä enemmän luet ja kirjoitat, sitä vahvemmin alat löytää omaa ääntäsi ja uniikkia tapaa muotoilla asioita. Ja se kehittyy yhä vain. Ympäröi itsesi yhteisöllä, hakeudu mentoreiden oppeihin ja ole rohkea yrityksissä saada tekstiäsi muiden luettavaksi. Ja ehkä tärkeimpänä, usko itse itseesi ensin, kun uskot pystyväsi asioihin elämässä, on paljon todennäköisempää, että ne tulevat tapahtumaan.”
Kirjoittaja kuuluu Lukufiiliksen toimituskuntaan. Jutun on mahdollistanut Jenny ja Antti Wihurin rahasto.