Työ kirjahyllyjen keskellä

Lukufiiliksen loppuvuoden teemana on kirja-ala. Kirjasto on yksi tärkeä osa sitä. Lukufiilis haastatteli Turun kaupunginkirjaston nuortenosasto Stoorin informaatikko Reetta Kannasta työstään. Hän kertoi kirjaston toiminnasta sekä työstään nuortenkirjojen parissa.

Monen polun pää

Kirjaston työntekijäksi ei ole vain yhtä reittiä. Osa nykyään kirjastossa työskentelevistä ei ole tiennyt lapsena tai vielä aikuistuttuaankaan työskentelevänsä joskus siellä, vaan on vaihtanut sinne toiselta alalta. Suoraan kirjastoalallekin on monia reittejä. Ammattikorkeakoulusta voi valmistua tradenomiksi kirjasto- ja tietopalvelulinjalta. Yhteiskuntatieteellinen tai humanistinen tutkinto on hyvä reitti yliopiston kautta, jos opiskelee sivuaineena informaatiotutkimusta.

Reetta Kannas lähti heti lukion jälkeen kirjastoalalle vieviin opintoihin. “Kirjastossa työskentely on lapsuudenhaaveeni, enkä oikeastaan koskaan ole harkinnut toisenlaista uraa”, Kannas kertoo. Hän on valmistunut Tampereen yliopistosta filosofian maisteriksi yleisestä kirjallisuustieteestä, sivuaineina informaatiotutkimus ja interaktiivinen media.

Työ kirjastossa

Vaikka ehkä näkyvin osa kirjastotyöstä on asiakaspalvelua, kuuluu siihen paljon muutakin. Kirjastonhoitajat hoitavat kokoelmaa eli tilaavat uusia kirjoja ja laittavat ne “lainauskuntoon”, ja toisaalta laittavat vanhoja, vähän lainattuja kirjoja varastoon ja kokonaan pois. Kirjoja täytyy välillä myös korjata. Kirjaston työntekijät huolehtivat, että kirjat ovat siellä, missä pitää. Työhön kuuluu hyllytystä ja kirjojen siirtelyä. “Varsinkin lähikirjastoissa logistiikka on iso osa työpäiviä, kun muista kirjastoista tulevia kuljetuksia puretaan.”

Kirjasto tekee myös kouluyhteistyötä. Tämä voi olla esimerkiksi kirjavinkkausta, kirjaston käytön opettamista valmistavassa opetuksessa oleville tai mediakasvatusta pakopelillä. Myös tapahtumat ja näyttelyt kuuluvat joihinkin päiviin. Myös asiakaspalvelua toki on. “Stoori on auki maanantaista torstaihin kello 10–20, perjantaina kello 9–20 ja lauantaista sunnuntaihin kello 11–17, eli [tällöin] jonkun on oltava neuvonnassa”. Kannaksen työajasta noin neljännes kuluu neuvonnassa.

Kirjastossa työskentelee esimerkiksi kirjastovirkailijoita ja kirjastonhoitajia, ja on mahdollista erikoistua vaikkapa lastenkirjastotyöhön. Kannaksen työnimike on informaatikko, joka on “suunnilleen samantasoinen nimike kuin kirjastonhoitaja”. Kannaksen työhön kuuluu tapahtumien järjestämistä ja lukutaitotyötä, kuten kirjavinkkausta. Myös Stoorin arjen pyörittämiseen, kuten asiakasneuvontaan ja hyllytykseen, kuluu hänellä aikaa. Kannaksella on keskimäärin viikossa yksi ilta- ja kolmessa viikossa yksi viikonloppuvuoro.

Kohtaamisia ja aikaa kirjojen parissa

Reetta Kannas pitää työssään erityisesti siitä, että sen keskiössä ovat nuortenkirjallisuus ja itse nuoret. Hänestä on mukavaa keskustella nuorten kanssa heidän lempikirjoistaan ja suositella heille kirjoja. “Itse pidän nuorten parissa työskentelystä siksi, että nuoruus on niin poikkeuksellinen elämänvaihe. Monet asiat koetaan nuorena ensimmäistä kertaa”, Kannas pohtii. Kannaksen mukaan “kääntöpuolena” on, että kirjoihin tutustumiseen tarvitaan paljon aikaa, josta kaikki ei mahdu työajalle. Kirjavinkkareilla on tätä varten yksi etätyöpäivä kuukaudessa, muttei sekään riitä. Nuortenkirjastotyötä täytyy myös tehdä nuorten ehdoilla – nuortenosastolla on toisinaan äänekästä.

Kirjasto elää ajassa

Kuten muuhunkin maailmaan, myös kirjastoon vaikuttaa digitalisaatio. Se näkyy muiden muassa lainaus- ja palautusautomaatteina sekä omatoimiaukioloaikoina. Kun kirjat voi lykätä automaatteihin tiskin sijaan, työntekijöille vapautuu aikaa esimerkiksi kirjojen suositteluun. Omatoimiajat tekevät kirjastosta saavutettavamman, muttei se vähennä työtä, sillä sen jälkeen täytyy käsitellä palautuksia. Kääntöpuolena on myös valitettavasti joskus ilkivalta ja kiusaaminen. Kirjastosta saavat myös digitukea sitä tarvitsevat.

Nykyään kirjoista kiinnostuneet voivat törmätä niihin sosiaalisessa mediassa. Kannas uskoo, että tämä on lisännyt kirjojen varaamista. Kun arjen kiireessä kirjan voi vain käydä noutamassa varaushyllystä, hyllyjen välissä vaeltelu on vähentynyt. Varauksista ei ole tarkkoja tilastoja, mutta Kannaksen tilastojen parissa työskentelevä työkaveri tulkitsee, että teini-iässä kirjoja alettaisiin varaamaan merkittävästi enemmän ja n. 17-30-vuotiaille varaaminen olisi pääasiallinen tapa hankkia kirjat kirjastosta.

Kirjoittaja kuuluu Lukufiiliksen toimituskuntaan. Jutun on mahdollistanut Jenny ja Antti Wihurin rahasto.