Kolumni: Löysin sarjakuvat uudestaan
Kuva: Miika Laaksonen
Kun ajattelen sarjakuvia, minulle tulee heti mieleen lapsuus. Heti kun opin lukemaan, luin todella paljon sarjakuvia. Luin vanhoja sarjakuvia isovanhempieni luona, sillä he olivat säästäneet vanhempieni sarjakuvat. Muistan lukeneeni etenkin Aku Ankkaa, joka ilmestyi meille kotiin joka viikko. Aku Ankka tuki pienestä pitäen lukuharrastustani, sillä se teki lukemisestani säännöllistä. Aku Ankka sai minut kiinnostumaan sarjakuvista, piirtämisestä ja muutenkin lukemisesta. Suosikkeja minulla oli paljon: luin Asterixia ja Tinttiä.
Itselleni erityisen tärkeäksi muodostui kuitenkin manga. Rakastin ennen kaikkea Hamsteripäiväkirja -sarjaa. Sarja kertoo nimensä mukaisesti hamstereista ja niiden kasvattamisesta. Monelle 2000-luvun nuorelle se voi olla tuttu televisiosta. Kukapa ei muistaisi nostalgista Hamtaroa? Itsehän halusin lemmikiksi hamsterin, sillä jostain syystä kaikki ystäväni omistivat sellaisen. Vanhempani eivät taipuneet hankkimaan minulle hamsteria – toisaalta ei tämä yllättänyt, onhan koko perheeni allerginen. Niinpä luin kuusiosaisen Hamsteripäiväkirja -sarjan kannesta kanteen useaan otteeseen. Kyseinen sarjakuva sai minut maailmaan, jossa halusin olla – hamsterinomistajien.
Luin teini-ikäisenä Rumiko Takahashin Ranma ½ mangasarjaa. Suomeksi on ilmestynyt 38 kirjaa sarjasta. Olen itse lukenut niistä noin puolet. Sarja kertoo teini-ikäisestä japanilaisesta pojasta, Ranmasta. Hän harrastaa karatea, jota hänen isänsä ohjaa. Isä ja poika päättävät lähteä Kiinaan harjoittelemaan ja kastuvat siellä maagiseen lähteeseen. Kastuessaan kylmällä vedellä Ranma muuttuu tytöksi ja kuumalla vedellä takaisin pojaksi. Sarja on hyvin huumoripitoinen, vaikka sarja käsittelee taistelulajeja. Tämän sarjan seurassa saa nauraa ja paljon! Suosittelen sitä lämpimästi kaikille mangan ystäville.
Sarjakuvavinkkejä
Jätin sarjakuvat pitkäksi aikaa tauolle, sillä en löytänyt itselleni sopivaa luettavaa. Sitten löysin taas sarjakuvat elämääni. Syy toisaalta tähän on kirjallisuuden opintoni, johon kuuluu paljon sarjakuvien analysointia. Luennoilta olen saanut hyviä sarjakuvavinkkejä niin luennoitsijoilta kuin opiskelijoilta. Olen lukenut muutaman todella vaikuttavan nuortensarjakuvan, joita haluan vinkata.
Viime vuonna ilmestyi Viivi Rintasen Sarjakuvaterapiaa ja muita kertomuksia hulluudesta. Sarjakuva käsittelee mielenterveysongelmia: syömishäiriötä, itsetuhoisuutta, päihderiippuvuutta, masennusta ja loppuunpalamista. Se antaa äänen kahdelletoista tosipohjaiselle tarinalle mielenterveyden horjumisesta. Tarinat sitoo yhteen Viivi –nimisen kertojan omakohtainen terapiakokemus. Sarjakuvan tavoite on poistaa mielenterveysongelmiin liittyviä häpeän tunteita. Teos on hyvin samaistuttava. Rankoista aiheista huolimatta teos sisältää paljon valoa ja lohtua.
Alkusyksystä vaikutuin todella paljon Riina Tanskasen Tympeät tytöt – Aikuistumisriittejä -sarjakuvasta. Teos kertoo, miten tytöksi kasvetaan. Naiseksi kasvaminen ei ole helppoa, sillä matkaan kuuluu paljon vähätteleviä asenteita ja rajoitteita, jotka vaikuttavat elämään. Teoksessa käsitellään ahtaita asenteita ja arvoja, kehon kontrollia, ulkonäköpaineita ja pelkoa. Voit lukea siitä arvion Lukufiiliksen sivuilta.
Sarjakuvat ovat oivallista luettavaa kaikille. Kuvat tukevat tarinan ymmärtämistä. Usein sarjakuvat koostuvat pääasiassa dialogista ja kuvituksesta, joten paljon jää lukijan mielikuvituksen varaan. Näin mielikuvitus ja sisäinen maailma kehittyvät.
Toivon, että kotimaisia nuortensarjakuvia tulisi tulevaisuudessa lisää. Rintasen ja Tanskasen teokset ovat tehneet ison vaikutuksen, ja sellaisia tarvitsemme vielä lisää!
Kirjoittaja on Lukufiiliksen toimitussihteeri ja kirjallisuuden opiskelija