Suosikkeja YA-kirjallisuudesta
YA- eli young adult -kirjallisuus on nimensä mukaisesti nuorille aikuisille suunnattua kirjallisuutta, jossa päähenkilöt ovat hiukan vanhempia nuoria ja joka monesti käsittelee nuorille ajankohtaisia ja tärkeitä aiheita, kuten rakastumista ja itsensä löytämistä. Kyseessä ei siis ole minkäänlainen genre, vaan pikemminkin suositus siitä, minkä ikäisille kirja on suunnattu. YA-kirjallisuutta voi kuitenkin lukea kuka tahansa iästä välittämättä, eikä aina voi edes sanoa, onko kirja varmasti esimerkiksi nuortenkirja vaiko YA:ta.
YA-kirjallisuudesta on tullut viime vuosina yhä suositumpaa, ja se on ehtinyt rantautua Suomeenkin. Helsingissä järjestetäänkin 29.9. jo toista kertaa aiheeseen keskittyvä kirjallisuusfestivaali Hel-YA!, jossa lukijat pääsevät kuulemaan Suomen tunnetuimpia YA-kirjailjoita.
Jos kaipailet apua kirjan valinnassa tai haluat tutustua YA-kirjallisuuteen, tässä lista, jolta toivottavasti löydät kiinnostava kirjoja luettavaksi.
Anniina Mikama: Taikuri ja taskuvaras
Tämän kesän ehdoton suosikkini YA-kirjallisuuden joukosta on Anniina Mikaman Taikuri ja taskuvaras. Tarina sijoittuu vuoden 1890 Helsinkiin, jossa nuori orpotyttö Mina varastelee henkensä pitimiksi jouduttuaan kadulle vanhempiensa kuoleman jälkeen. Hän on aiemmin kiinnittänyt huomiota varakkaan oloiseen nuoreen mieheen ja päätyy lopulta seuraamaan tätä erään kelloliikkeen luo ja tilaisuuden tullen näpistämään miehen ostaman kojeen, jonka olettaa olevan taskukello.
Eksytettyään miehen Mina palaa takaisin majapaikkaansa vanhaan puuliiteriin, josta mies hänet kuitenkin jotenkin ihmeellisesti löytää. Esine ei olekaan taskukello, vaan jotain paljon erikoisempaa. Kyseessä on mekaaninen sydän.
Tomiksi esittäytyvä mies ei kuitenkaan ole vihainen. Tom tarjoaa Minalle uuden mahdollisuuden, oikean työn äreän professorin avustajana, ja siinä samalla asuinpaikan erikoisessa, aikaansa edellä olevassa talossa. Talossa on myös teatteri, jossa taikurina toimiva Tom pitää uskomattomia näytöksiään.
Koko tarina on uskomaton ja siinä on sadunomainen ja kaunis tunnelma. Kaikki hahmot ovat uskottavia ja jollain tasolla hyvin samaistuttavia huolimatta siitä, että kirjan tapahtumat sijoittuvat niinkin kauas historiaan. Kirjan juoni on myös loistava, eikä sitä voi arvata ennalta.
Niin monta kysymystä jäi vielä ilmaan kirjan loputtua, että en malta odottaa toista osaa. Haluan myös päästä uppoutumaan takaisin tähän samaan kauniiseen tarinaan sen ihanien hahmojen kanssa.
Salla Simukka
Lumikki-trilogia, Jäljellä ja Toisaalla, Kun enkelit katsovat muualle ja Minuuttivalssi… Kaikkia kirjoja, joita olen Salla Simukalta lukenut, voin vahvasti suositella. Kaikista tunnetuin taitaa olla trilleritrilogia Lumikki, joka kertoo lukioikäisestä Lumikki Anderssonista, joka joutuu selvittämään erilaisia rikoksia.
Omia suosikkejani ovat Jäljellä ja Toisaalla, jotka muodostavat dystopisen scifi-kirjaparin, jonka miljöö on lähitulevaisuuden Suomi, jossa maailma ja koululaitos ovat muuttuneet niin, että kaikille täytyy löytyä oma vahvuusalue tai lokero, eikä ilman sitä ole oikeastaan yhtään mitään. Kirja seuraa 15-vuotiasta Emmiä, joka ei ole vieläkään, toisin kuin kaikki muut ikäisensä, löytänyt omaa vahvuuttaan ja on yhä ns. Potentiaali.
Emmi päättä karata, jotta olisi muiden silmissä jotain muutakin kuin Potentiaali ja jotta hänet huomioitaisiin edes tyttönä, joka karkasi. Palatessaan kotiin Emmi kuitenkin havaitsee, että kaikki muut ovat kadonneet maailmasta.
Jos taas kaipaa enemmänkin nykymaailmaan sijoittuvaa realistista YA-kirjallisuutta, kannattaa tarttua kirjoihin Kun enkelit katsovat muualle ja Minuuttivalssi. Ne kuvaavat kahden nuoren, Kirsikan ja Susannan, rakkaustarinaa molempien näkökulmasta.
Erika Vik: Hän sanoi nimekseen Aleia
Erika Vikin Kaksosauringot-trilogian aloitusosa Hän sanoi nimekseen Aleia on pituudestaan huolimatta nopealukuinen ja viihdyttävä fantasiatrilogian avausosa, jonka maailmassa on villin lännen tunnelmaa.
Kaikki alkaa siitä, kun nuori ihmisneito Aleia tuupertuu seleesien Seuran kaukaisen toimipisteen pihaan, eikä herätessään muista mitään muuta kuin nimensä. Hän jää talossa asuvan Seuran kartografina toimivan nuoren seleesimiehen Corildonin sihteeriksi. Aleialla on kuitenkin erikoinen kyky: hän aistii mysteeriset huonot tuulet, jotka ovat alkaneet vaivata seleesejä ympäri mannerta.
Kun huonot tuulet eivät ota laantuakseen eikä Aleia muista vieläkään mitään, päättää Corildon lähteä neidon kanssa kohti kotimaataan Seleesiaa, josta apua tilanteeseen voisi löytyä. Miksi Aleia ei muista mitään ja kuinka hän aistii huonot tuulet?
Hän sanoi nimekseen Aleia ottaa myös kantaa erilaisuuden pelkoon ja ennakkoluuloihin. Ihmisten seassa mantereella oleilevia, mutta ihmiseen nähden ylivoimaisia, seleesejä pelätään ja kohdellaan eri tavoin kuin muita.
Siri Pettersen: Odininlapsi
Jos kaipaat luettavaksi laadukasta pohjoismaista fantasiakirjallisuutta, on Siri Pettersenin Korpinkehät-trilogia loistava valinta. Sen ensimmäinen osa Odininlapsi kertoo 15-vuotiaasta Hirkasta, joka on syntynyt ilman häntää. Koko elämänsä ajan hänelle on kerrottu, että susi repi sen irti, mutta kun Hirkan olisi aika mennä Riittiin, hänen isänsä on pakko kertoa totuus. Hirka saa siis tietää olevansa toisesta maailmasta tullut odininlapsi eli ihminen, jonka yminmaalaiset uskovat olevan mädän kantaja, jollaisen ei Yminmaahan olisi koskaan pitänyt päästä. Hän on myös sokea mahdille, eikä siten osaa syleillä maata samalla tavoin kuin yminmaalaiset, joiden voima riippuu juuri tästä taidosta.
Hirkan täytyy lähteä pakomatkalle Korppihoviin, koska hän ei voi käydä läpi pakollista. Riittiä, jossa hänen mahdittomuutensa selviäisi maata hallitsevalle Neuvostolle, jolle hän on suuri uhka. Joku kuitenkin tietää jo nuoresta tytöstä, eikä halua salaisuutensa paljastuvan kenellekään.
Hirkan lapsuudenystävä Rime taas on Al Elderinin suvun ainut perijä, jonka olisi tarkoitus siirtyä korkea-arvoiseen Neuvostoon, kun hänen maamostaan aika jättää. Hän ei kuitenkaan halua kulkea muiden valitsemaa tietä, vaan päättää liittyä yhdeksi kolkaggan jo kuolleista sotureista.
Odininlapsi ja koko Korpinkehät-trilogia käsittelee voimallisella tavalla erilaisuutta ja sen pelkoa.
Becky Albertalli: Minä, Simon, Homo Sapiens
Jos et ole jo lukenut Becky Albertallin kirjaa Minä, Simon, Homo Sapiens (Simon vs. The Homo Sapiens agenda), olet varmastikin ehtinyt kuulla siitä keväällä ilmestyneen Love, Simon -nimisen elokuvan myötä. Kirja kertoo siis high schoolia käyvästä Simonista, joka ryhtyy viestittelemään salaperäisen Bluen kanssa, huomattuaan tämän kirjoittaman homoutta käsittelevän päivityksen. koulun epävirallisella Tumblr-sivulla. Vaikka he eivät tiedä toistensa henkilöllisyyksiä, syntyy silti kahden pojan välille koko kirjan ajan kehittyvä luottamuksellinen suhde, niin että he kykenevät keskustelemaan asioista, joista eivät ole muille kertoneet.
Ongelmia kuitenkin ilmenee, kun Simon unohtaa kirjautua ulos salaisesta sähköpostistaan käytettyään sitä koulun koneella. Heti hänen jälkeensä koneelle istahtava Martin nappaa ruutukaappaukset viesteistä ja uhkaa jakaa ne samaisella Tumblr-sivulla ja paljastaa samalla Simonin henkilöllisyyden niin, että koko Creekwoodin koulu saisi tietää tästä salaisuudesta. Simon kokee, että ainoa vaihtoehto on suostua Martinin vaatimukseen auttaa tämä hyviin väleihin Simonin hyvän ystävän Abbyn kanssa.
Simonin ja Bluen suhde on äärimmäisen suloista seurattavaa, ja viestittelyssä tulee ilmi mielenkiintoisia ja tärkeitä seikkoja. Kirjassa on kuitenkin paljon muutakin kuin romantiikkaa ja tärkeässä osassa ovat myös ystävyyssuhteet sekä ihan tavalliset nuoruuden ongelmat. Kirjan luoma tunneskaala on laaja, mutta kirjan positiivinen suhtautuminen ja Simonin viljelemät vitsit takaavat sen, että kirja saa nauramaan. Vaikka olisit jo nähnyt elokuvan, kannattaa kirjaan siltikin tarttua, koska se on hyvä tapa palata Simonin maailmaan.
Minä, Simon, Homo Sapiens on pakahduttava tarina rakkaudesta, identiteetistä ja nuoruudesta