Marisha Rasi-Koskisen vinkit kirjoittamiseen – ”Uskalla luottaa työhösi”

Kirjailija Marisha Rasi Koskinen kannustaa kirjoittamisesta haaveilevia nuoria lukemaan myös haastavampaa tekstiä. Hän toimii tuomarina Lukufiiliksen ja kirjanjulkaisupalvelu Books on Demandin kirjoituskilpailussa ”Nuoruus. Nyt.” : https://lukufiilis.fi/ilmiot/osallistu-lukufiiliksen-ja-bod-books-on-demandin-kirjoituskilpailuun/

13-19-vuotiaille tarkoitettuun kilpailuun voi osallistua 31.12.2020 asti. 

Marisha Rasi-Koskinen (s. 1975) on suomalainen kirjailija ja psykologian maisteri. Kirjailijan ensimmäinen nuorille suunnattu teos Auringon pimeä puoli sai vuoden 2019 lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon sekä Nuori Aleksis -palkinnon 2020.

Minkä neuvon antaisit kirjoittamisesta haaveileville?

”Kirjojen lukeminen on tärkeää ja se, että menee oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Kannattaa myös lukea sellaista, joka saattaa olla vähän haastavampaa ja työläämpää. On hyvä myös lukea itselleen helppoa ja kivaa, joka soljuu. Kannattaa lukea mahdollisimman paljon ja mahdollisimman monia eri tekstilajeja. Tämän neuvon annan kaikille, jotka haaveilevat jollain tavalla kirjailijan tai kirjoittajan urasta.”

Minkä neuvon antaisit Nuoruus nyt -kilpailuun osallistuville nuorille?

”Haluaisin, että teksti olisi aito ja oikea itse kirjoittajalle. Meillä kaikilla on paljon tarinoita, mutta silloin kun tarina tuntuu omalta, se on oikea.  Toivoisin kirjoituskilpailun osallistujilta, etteivät he yrittäisi kauheasti pohtia, mitä raati toivoo. Kirjailijana korostan sitä, että lukijat ovat ihania, mutta lukijat eivät koskaan saa määrätä tekstiä. Lukijat eivät saa koskaan olla syy tekstille.”

Miten kirjoittaa omaääninen teksti? 

”Omaääninen teksti vaatii uskallusta ja rohkeutta. Tällä rohkeudella tarkoitan sitä sisäistä rohkeutta, että uskaltaa luottaa siihen omaan työhönsä ja sen arvokkuuteen. Ajattelua siitä, että luomus on uniikki, eikä kukaan muu olisi voinut sitä tehdä.”

Mistä saat kirjoittajana inspiraatiota?

”Saan inspiraatiota lähes kaikkialta. Olen todella visuaalinen, harrastan valokuvaamista ja saan inspiraatiota myös visuaalisista elokuvista. Saan inspiraatiota myös unista ja musiikista. Oman kirjoittamisen kannalta on oleellista lukeminen, vaikka en sieltä ideoita saa. Kielen kehittyminen vahvistuu lukiessa. Usein irtiotot vaikuttavat myös tähän, siksi minulle on tärkeää kirjoittaa muualla kuin kotona, silloin kun se on mahdollista. Esimerkiksi kävellessä tuttua lenkkipolkua ja kuunnellessa erikoista musiikkia voi syntyä jotain.”

Mitä teet, kun olet kirjoittamisen kanssa lukossa?

”Olen opetellut siihen, että silloin päästän kokonaan irti siitä ongelmallisesta asiasta. Jos minulla on esimerkiksi iso ongelma jonkin tekstin kanssa – se ei etene tai en ole keksinyt siihen jotain oleellista, olen laittanut sen yksinkertaisesti sivuun. Helpommin se onnistuu, kun työstän toista tekstiä eteenpäin, mutta voin vaikka vain viikon lukea kirjoja. Lukeminen on tärkeää, mutta sillä myös sen ongelman saa kokonaan pois mielestä. Olen huomannut, että silloin se ratkaisu yleensä tulee ja alitajunta tulee avuksi.

On myös erotettava toisistaan, että milloin lukko johtuu siitä, että tekstistä puuttuu jotain oleellista ja milloin kyse on tylsyydestä. Minulla on jokaisen kirjan kanssa ollut epätoivon hetki. Olen pelännyt, että olen umpikujassa. Tuntuu jopa välttämättömyydeltä, että tämä epätoivon hetki tulee jossain vaiheessa. Tilanteessa ei auta se, että olen joka kerta selvinnyt tilanteesta, koska silloin tulee se ajatus, että mitä jos tämä on ensimmäinen kerta, kun en selviäkään. Yleensä tällaisella epätoivon hetkellä sitten ovat tulleetkin ne ratkaisut. Aivoissa voi tapahtua jotain jännää näinä hetkinä, kun tekstin kanssa on onneton ja luovuttamisen vaiheessa. Epätoivon tarvitsee rohkaisuksi.”

Miten jalostat ideoita teksteiksi?

”Kaikkien kirjojeni kanssa olen tehnyt niin, että ideat ovat olleet olemassa hyvin pitkään, eli useita vuosia. Joidenkin tekstien ideat ovat jopa lapsuudesta. Ensin saan käsityksen siitä, että tästä ideasta syntyy jotain. Silloin otan muistikirjan esiin. Minulla on jokaiselle tekeillä olevalle tai ideatasollakin olevalle tulevalle kirjalle erillinen muistikirja. Minulla on tähän myös tekniikka. Ensin muistikirja on pieni ja laitan sinne aina ideoita ylös, kun sellaisia tulee. Sitten, kun alan oikeasti kirjoittamaan tekstistä kirjaa, otan isomman, virallisemman muistikirjan. Siihen kirjoitan paljon asioita kirjoittamisen ohessa muistiin sekä tekstiharjoituksia, kaavioita ja pohjapiirustuksia paikoista ja ajanjaksoista (miten asiat etenevät vuodesta toiseen), mindmappeja.

Näin saan pidettyä taukoa varsinaisesta työstä. Tällä saan alitajuntani toimimaan, sillä se toimii parhaiten taukojen aikana. Tulee myös turvallinen olo, kun tietää, että tulevia kirjoja ja ideoita on ikään kuin jonossa tulossa. Ensin se on siis leikkiä ja sitten se on työtä.”

Millaista kirjailijan työsi on?

”Tällä hetkellä kirjailijan työ on iso osa elämääni. Olen ollut vajaa kaksi vuotta vapaa kirjailija, kun jättäydyin pois psykologian työstä, ainakin toistaiseksi. Kirjoittaminen oli aiemmin rakas harrastus, mutta nyt se on työni.

Kirjoittaminen merkitsee minulle maailman, itseni sekä ihmisten välisten suhteiden hahmottamista. Ymmärrän maailmaa ja itseäni ja lähes kaikkea kirjoittamisen kautta. Se on minulle luontevin tapa ilmaista itseäni.

Arkeni koostuu siitä, että aloitan kirjoittamaan lähes heti, kun olen herännyt. Kirjoitan melkein joka päivä, myös viikonloppuisin. Yritän tietenkin jaksoittaa kirjoittamistani, sillä taukojakin pitää olla. Minusta kirjoittaminen on hauskaa ja pidän siitä niin paljon, että se ei tunnu pakkopullalta, vaan sitä on kiva tehdä ja siksi kirjoittaminen lipsuu myös viikonlopuille. Pyrin kirjoittamaan muutaman tunnin joka päivä aamupäivällä, ja sitten yleensä pienen jakson illalla. En pysty kirjoittamaan intensiivisesti kahdeksasta neljään pöydän ääressä. Katson, että kirjailijan työ on myös lukemista, näkemistä ja elämistä, sitä, että kokee asioita, ainakin minulle.

Kirjoitan kotona, eikä minulla ole työhuonetta. Nyt kun poikkeusolojen takia meidät on suljettu koteihin, en voi kirjoittaa kahviloissa tai kirjastoissa, kuten ennen. Vuosi sitten vielä kirjastossa innokkaasti kirjoitin, sillä olen tykännyt kirjoittaa julkisissa paikoissa, kuten bussimatkoilla, junamatkoilla, jopa ulkona. Nyt olen opetellut kirjoittamaan kotona.”