– Nuorten verkkolehti kirjoista ja lukemisesta –
Ilmiöt
11.2.2020
|
Johanna Valjakka

Vinkit abille – Miten päihittää lukutaidon kokeen kaunokirjallinen osio

On jälleen se aika vuodesta – kirjastot täyttyvät ylioppilaskokeisiin valmistautuvista abeista. Lukutaidon koe on haaste, joka jokaisen äidinkielen kirjoittavan on kohdattava. Moni abi löytää itsensä tilanteesta, jossa kuulee lauseen “pitkäaikaisesta lukuharrastuksesta on hyötyä lukutaidon kokeen kaunokirjallisessa osiossa”. Se voi tuntua ahdistavalta, jopa uhkaavalta sille, joka ei ole käyttänyt paljon aikaa lukuharrastukseen. Mistä voi siis olla apua kokeen kaunokirjalliseen osioon, kun ei ole enää aikaa ahmia sataa kaunokirjallista merkkiteosta?

Listattuna on viisi vinkkiä siihen, miten selvitä lukutaidon kokeen kaunokirjallisesta osiosta ja siihen valmistautumisesta.

 

1. Kaikki lukeminen auttaa

Jos romaanien, runojen tai näytelmien lukeminen ei kuulu vapaa-aikaasi, älä panikoi: tekstiä löytyy kaikkialta ympäriltäsi muualtakin kuin perinteisestä muodosta kansien välistä. Mieti asioita, joista pidät ja analysoi niitä. Millainen rakenne on kuuntelemasi biisien sanoissa? Millainen henkilökuva katsomasi sarjan päähenkilöstä muodostetaan, ja miten se on toteutettu? Miksi pitämäsi elokuvan dialogi toimii? Analysoitavat asiat eivät lopu, kun huomaa niiden paljouden.

2. Pistä pallo pyörimään

Lukutaidon kokeessa on vain kaksi vaihtoehtoa, joista valita per osio, joten jos kumpikaan tehtävä ei tunnu omalta, pelkästään aloittaminen voi tuntua mahdottomalta. Tehtävänannot ovat usein laajoja ja voi olla, ettei teksti yhtään tunnu antavan niitä vastauksia, joita tarvitsisi. Silloin parasta on aloittaa pienistä, helpoista asioista.

 

Tässä hypoteettinen tehtävänanto: Vertaile kahden runon rakennetta, kieltä ja suhtautumista nauruun.

Runo 1

Minä olen tikka
jolla on hikka
Ystävien kanssa naurattaa
Tää nauru hikan parantaa

Jos nauru ei hikkaa veisi pois,
tuhoon tuomittu tää tikka ois
Olisi vaikeaa puuta nakuttaa
kun hikka palleaa paukuttaa

 

Runo 2

Olen hikotteleva tikka ja
tuijotan kohti horisonttia
Havupuut ulottuvat loputtomiin
mutta
ei hikan kanssa tikka tee nokallaan
mitään.
Havupuu on kuollut
Muut minulle nauravat.

 

 

Rakenteesta on helppo aloittaa – aina on jotain mitä havaita! Jo pelkästään laskemalla voi todeta, että Runossa 1 on 2 säkeistöä ja 8 säettä. Runossa 2 taas on ainoastaan 1 säkeistö, mutta siinäkin on 8 säettä. Jo tästä voi luoda vertaavan toteamuksen: “Molemmissa runoissa on sama määrä säkeitä, mutta Runossa 1 säkeet ovat jaettu kahteen säkeistöön, kun taas Runossa 2 säkeet ovat kaikki yhtä säkeistöä.”

 

Kun aloittaa jostain, on helpompi jatkaa. Puhtaasti silmällä havaittavaa rakennetta tarkastellessa huomaa jo muitakin asioita: Runossa 1 on riimit kun taas Runossa 2 ei ole. Miten tämä vaikuttaa runojen rytmiin ja tunnelmaan?

 

Aina ei tarvitse olla tarkkaa suunnitelmaa siitä, millainen vastaus on tulossa. Hyödynnä suttupaperia ja kirjoita kaikki havainnot, jotka tulevat mieleen. Havaitsemalla edes yhden asian saa enemmän itseluottamusta tehtävän tekemiseen ja samalla murtaa koetilanteessa syntyneen jännityksen!

 

3. Mitä havainnon tekemisen jälkeen? HEP!

H. E. P. = havainto – esimerkki – päätelmä. Hyvää lukutaitoa osoittaa kyky havaita asioita tekstissä, nimetä ja todistaa ne esimerkeillä ja tehdä niistä päätelmiä, jotka ovat oleellisia sekä tehtävänannon että tekstin kannalta kokonaisuutena. On tärkeää, että tehtyäsi havainnon todistat sen esimerkillä ja lopulta sidot sen tehtävänantoon.

 

Kevään 2019 lukutaidon kokeessa oli tehtävänanto: “Analysoi Saarijärven Paavon henkilökuvaa.” (Aineistona J. L. Runebergin runo Saarijärven Paavo)

Tehtävänantoon sopivan HEP-ketjun voisi muodostaa esimerkiksi seuraavalla tavalla:

    • H: Saarijärven Paavosta rakentuu kuva sinnikkäästä, uskonnollisesta ja ahkerasta miehestä.

 

  • E: Tämä näkyy esimerkiksi kohdassa: “Vaimon käteen tarttuin Paavo lausui: / Koettelee, mutt’ ei hylkää Herra. / Pane leipään puolet petäjäistä, / kaksin verroin minä ojaa kaivan, / mutta Jumalalta kasvun toivon.”

 

  • P: Rakentamalla kuvan sinnikkyydestä ja uskonnollisuudesta Runeberg osoittaa, ettei Paavo ole ainoastaan maanviljelijä, vaan esimerkki hyvästä suomalaisesta. Julkistusaikansa kontekstissa Paavo heijastaa 1800-luvun ihanteita ollessaan periksiantamaton ja hyvä kristitty.

 

Itse opin kuitenkin ennen HEP-ketjua vastaavan englanninkielisen käsitteen P. E. E. -paragraphs = point – evidence – explanation, joka oli minulle helpompi hahmottaa ja muistaa. Ideana on HEP-ketjua muistuttavasti, että jokaisessa kappaleessa on havainto, todisteet jotka tukevat tätä havaintoa ja selitys siitä, mitä tämä havainto tarkoittaa.

 

4. Havaintojen nimeäminen

Retorisia keinoja on hyvä osata lukutaidon kokeen molemmissa osioissa, mutta pitkän listan ulkoa opetteleminen ei ole tehokasta, jos keinoja ei ymmärrä tai osaa käyttää soveltaen. On parempi viitata muutamaan keinoon, joiden merkityksistä olet varma, kuin viitata mahdollisimman moneen, mutta väärässä kontekstissa tai tarpeettomasti.

Jätä siis synekdokee, oksymoron ja synestesia hyllylle ja keskity harjoitellessa mieluummin retoristen keinojen peruspakettiin, joka on hyvä hallita:

 

Kaunokirjallisen retoriikan kultakolmikko:

  • metafora
  • vertaus
  • personifikaatio

Helppo tunnistaa tekstistä:

  • toisto
  • kolmiportaiset listat
  • alku- ja loppusoinnut

Ääripäät:

  • superlatiivit
  • kärjistykset
  • vahvat kieltolauseet

 

Muista kuitenkin, ettei retoriikka ilmene vain nimettävien retoristen keinojen muodossa. Retoriikkaa on myös rytmissä, lauseiden järjestyksessä, kappaleen rakenteessa ja kertojaratkaisussa!

 

5. Pidä mielessä!

Mikä tahansa tehtävä onkaan edessä, on aina hyvä ajatella seuraavia asioita:

Mikä on tekstilaji? Onko kyseessä esimerkiksi näytelmä, romaani, runo vai novelli? Vaikka et olisikaan edellä mainittujen suuri kuluttaja, ennen koetta sinulla on aikaa tutustua niille ominaisiin piirteisiin. Kun esimerkiksi tietää näytelmäteksteihin kuuluvia normeja, tunnistaa myös milloin niitä rikotaan.

Mikä on konteksti? Julkaisuaika- ja paikka eivät ole merkityksettömiä. Yhdistämällä esimerkiksi 1800-luvun lopun Suomen kansallisromantiikkaan saat vastaukseesi sen ylimääräisen palan, joka auttaa muita paloja loksahtamaan paikoilleen. Älä unohda kokeessa katsoa niitä yksityiskohtia, jotka voivat alkuun tuntua merkityksettömiltä: esimerkiksi tekstin tekijä, tekstin nimi, tekstin julkaisuaika ja tekstin julkaisupaikka. Nämä ovat usein niitä asioita, jotka auttavat sitomaan havainnot laajempiin konteksteihin.

Lähdetietojen ilmoittaminen! Lähdetietoja ilmoittaessa on hyvä nimetä seuraavat viisi asiaa, yksi kutakin käden sormea kohti:

  • tekstin tekijä
  • tekstilaji
  • tekstin nimi
  • julkaisupaikka
  • julkaisuaika

Opi menneisyydestä! Lue niitä vanhoja lukutaidon tehtäviäsi läpi, joista olet saanut arvioita ja palautetta. Niistä voi oppia paljon, etenkin jos palautteissa toistuvat jatkuvasti samat huomiot. Vanhat palautteet ovat hyviä tienviittoja kertomaan, mihin kannattaa käyttää aikaansa kokeeseen opiskellessa. Jos viittaustekniikkasi on kunnossa, mutta sinulta lähtee aina pisteitä huonon rakenteen takia, hyödynnä tätä tietoa ja keskity siihen, mikä vaatii kehittämistä.

Netistä löytyvät aiempien vuosien ylioppilaskokeet. Niiden avulla voi treenata tekemällä erilaisia tehtävätyyppejä ja katsomalla niistä julkaistut hyvän vastauksen piirteet. Hyödynnä tätä mahdollisuutta monipuolisesti – älä tee vanhoja tehtäviä joissa olet jo hyvä, vaan yritä kattaa yleisimmät tehtävätyypit kokeilemalla jokaista (runoanalyysi, näytelmäanalyysi, tyylianalyysi yms.)

Rentoudu. Hyvin se menee. Sinun ei tarvitse havaita jokaista tekstissä olevaa asiaa saadaksesi täydet pisteet, etkä tosiaankaan tarvitse täysiä pisteitä saadaksesi haluamasi arvosanan, edes silloin jos haluamasi arvosana on Laudatur. Tutkitusti ihmiset, jotka uskovat itseensä ja taitoihinsa pärjäävät paremmin, joten unohda epäilysi hetkeksi ja usko omiin kykyihisi!

 

Entinen abi Johanna Valjakka laati oppaan tänä keväänä äidinkielen lukutaidon yo-kokeeseen osallistuvalle.

← Takaisin

seuraa meitä