Rakkauskirjallisuus on monipuolisempaa kuin luulit – Ulla Onerva haastaa romantiikan myytit
”Aivotonta hömppäkirjallisuutta, jossa jokaisen kirjan juoni on sama ja kieli huonoa. Eihän mokomaa roskaa kannata edes lukea.”
Viihdekirjallisuutta, etenkin romanttista kirjallisuutta, leimaavat monet ennakkoluulot ja väärinkäsitykset. Nämä usein väärät tai vanhentuneet myytit saavat aikaan sen, että moni karttaa koko genreä eikä anna mahdollisuutta kehutuillekaan rakkauskirjoille ennakkoluulojensa takia. Olen itsekin huomannut suhtautuvani hieman epäluuloisesti romantiikan genreen, vaikka en ole lukenut montaa rakkausromaania. Moni romantiikan rakastajakin häpeää lempikirjojaan ja voi jopa peittää kirjan kannen bussissa.
Mutta ovatko romanttisen kirjallisuuden myytit oikeasti totta? Siihen osaa varmasti vastata Tarinannuppuja-sometileistään tunnettu Ulla Onerva, kirjailija, toimittaja ja viihdekirjallisuuden puolestapuhuja. Hän on kirjoittanut kaksi rakkausromaania. Trilogian aloittava Hattaradilemma herätti positiivista huomiota, ja itsenäinen jatko-osa Karamellikatastrofi julkaistiin keväällä 2026.
Pyysimme Onervaa ottamaan kantaa kymmeneen yleiseen, yllättävänkin syvälle juurtuneeseen romantiikkaa ja viihdekirjallisuutta koskevaan myyttiin.
1. Kaikki rakkauskirjat ovat samanlaisia
”Tietysti saman genren kirjoilla on yhdistäviä piirteitä. Eivät kaikki romanttiset kirjat silti ole samanlaisia. Yhtä hyvin voisi sanoa, että kaikki dekkarit tai kaikki kauhukirjat ovat samanlaisia. Jokainen kirjailija yhdistelee aina kirjassaan tarinan elementtejä omalla tavallaan, omalla tyylillään ja omalla äänellään.
Romanttisen kirjallisuuden monipuolisuus näkyy jo siinä, miten paljon erilaisia alagenrejä romantiikkaan mahtuu. On moderneja, nykypäivään sijoittuvia romansseja, historiallisia romansseja, romanttista fantasiaa eli romantasiaa, romanttisia jännäreitä ja niin edelleen.
Tietty jos jostakin teoksesta tulee suunnattoman suosittu, muut kirjailijat (ja kustantamot) saattavat innostua samasta alagenrestä tai samantyylisestä juonikuviosta. Esimerkiksi 2010-luvulla, kun Twilight nousi suursuosioon, paranormaalia romantiikkaa alettiin kustantaa rutkasti. Nyt Sarah J. Maasin teosten huiman suosion myötä romanttinen fantasia elää taas kukoistustaan.”
2. Rakkauskirjallisuus on vain tytöille
”Rakkaus, romantiikka ja romanttiset kirjat kuuluvat aivan kaikille! Uskon, että suhdekiemurat ja hyvät tarinat kiinnostavat ihmisiä sukupuoleen katsomatta.
On kuitenkin totta, että romanttista kirjallisuutta lukevat ja kirjoittavat paljon nimenomaan naiset, ja uskon, että tämä näkyy jonkin verran myös romanssien markkinoinnissa. Toivoisin, että kukaan, joka haluaa lukea romanttisen kirjan, ei kuitenkaan arastelisi tarttua sellaiseen.”
3. Viihdekirjallisuus on pinnallista eikä se käsittele tärkeitä ja syvällisiä teemoja
”Olen viime vuosina lukenut viihdekirjoja, joissa on käsitelty muun muassa lapsena orvoksi jäämistä, hyväksikäyttöä, syrjintää, oman identiteetin piilottamista, ja parisuhdeväkivaltaa. Kaikki viihdekirjat eivät käsittele raskaita aiheita, mutta viihdekirjallisuuden avulla lukija voi kohdata rankankin teeman, jonka äärelle ei muuten tulisi pysähdyttyä. Viihde onnistuu usein erinomaisesti tasapainoilemaan kepeämpien ja kipeämpien aiheiden välillä.
Tietysti mukaan mahtuu myös kirjoja, jotka ovat kepeitä alusta loppuun. Sellaisiakin tarvitaan, eikä syvällisten teemojen käsittely tee automaattisesti teoksesta arvokkaampaa kuin jostakin toisesta.
Ja viime kädessä: mikseivät ihmisten tunteet, kokemukset ja suhteet toisiin ihmisiin ole aivan yhtä tärkeitä kuin muutkin aiheet?”
4. Romantiikka on huonolaatuista sarjatuotantokirjallisuutta
”Voih, tämä myytti on varmasti peruja ajoilta, jolloin ihmiset ajattelivat, ettei ole muuta romanttista kirjallisuutta kuin Harlequin-kustantamon kioskiviihde. Nämä ’harlekiinikirjat’ olivat nopeasti tuotettua viihdettä, joka noudatti kustantamon sanelemaa toistuvaa tarinakaavaa. On tunnustettava, etten ole lukenut itse yhtäkään ’harlekiinikirjaa’, joten niiden laadusta en osaa sanoa mitään.
On kuitenkin kestämätöntä arvioida kokonaista, monipuolista kirjallisuuden genreä vain jonkin yhden teoksen tai alalajin perusteella. Ei mitään muutakaan kirjallisuuden genreä leimata genren kehnoimman edustajan perusteella. Kaikkiin kirjallisuudenlajeihin ja -genreihin mahtuu heikkolaatuisia teoksia mukaan.”
5. Rakkauskirjallisuus on vain erotiikkaa
”Monet rakkausromaanit käsittelevät tietty seksuaalisuutta ja seksiä, mutta on myös romantiikkaa, joissa eroottisilla kohtauksilla on todella pieni painoarvo. On paljon romanttisia kirjoja, joissa ei ole eroottisia kohtauksia lainkaan, ja kirjoja, joissa melkein joka luvussa tapahtuu jotakin kuumaa. Skaala on siis valtava!
Rakkausjuonen lisäksi modernit romanttiset kirjat käsittelevät monia muitakin teemoja. Yleensä romanssin ohella tutkaillaan perhe- ja ystävyyssuhteita, työelämää, elämänmuutoksia, identiteettiä ja unelmia. Kansien välissä tapahtuu usein paljon muutakin kuin vain kipinöintiä.”
6. Ennalta-arvattava loppu pilaa aina lukukokemuksen
”Ajattelen, että aika monissa kirjoissa loppuratkaisun voi arvata, koska länsimaisessa kerrontaperinteessä tietyt kaavat toistuvat. Dekkareissa murhaaja saadaan selville ja fantasiassa paha saa palkkansa. Jostakin syystä kuitenkin vain romanttista kirjallisuutta kritisoidaan ennalta-arvattavuudesta ja siitä, että jo usein kirjan alusta lähtien voi tietää, että pari päätyy yhteen. Minulle tämä kritiikki näyttäytyy vähän kummallisena. Ei kai kukaan syytä dekkariakaan siitä, että sen lopussa selviää, kuka rikoksen oikein teki?
Itseäni romansseissa kiinnostaa loppuratkaisua enemmän se matka, jonka rakastavaiset kulkevat, jotta he voivat saada onnellisen loppunsa. Millaisia haasteita heidän on kohdattava? Miten he uskaltavat myöntää toisilleen, että heidän välillään on ehkä jotakin romanttista?
Ja tietenkin on myös romanttisia kirjoja, jotka kiskaisevat maton lukijan jalkojen alta. Lopusta saattaakin löytyä jotakin, mikä erottaa rakastavaiset toisistaan.”
7. Rakkauskirjallisuus on vanhanaikaista, kliseistä ja heteronormatiivistä
”Romanttinen kirjallisuus muuttuu koko ajan ja reagoi aikaan. Ennen romanttisen kirjallisuuden naispäähenkilöt ovat olleet paljon nykyistä passiivisempia ja kumppanin löytyminen on ratkaissut kaikki ongelmat. Modernin romanssin päähenkilö on kuitenkin aktiivinen toimija, joka ratkoo yleensä romanssipulmien lisäksi muitakin kiperiä pulmia elämässään, eikä rakkaus ole enää avain kaikkiin ongelmiin.
Valitettavasti on kuitenkin totta, että Suomessa julkaistaan varsin heteronormatiivisia romansseja ja melko vähän queer-romantiikkaa. Englanniksi tilanne on valtavan paljon parempi, ja valikoima erilaisia vähemmistöromansseja on huomattavasti laajempi.
Nuortenkirjoissa poikien välistä romantiikkaa löytyy suomeksikin, mutta tehdessäni uuden kirjani Karamellikatastrofin loppuun listaa romanttisista kirjoista, joissa tytöt rakastuvat tyttöihin, minun oli vaikea keksiä tarpeeksi suomenkielisiä kirjoja vinkattavaksi. Siksi listalta löytyy myös englanninkielisiä kirjoja. Ja jos olisin koonnut listaa vaikkapa suomenkielisistä romansseista, joissa on transpäähenkilö, se olisi jäänyt vieläkin suppeammaksi. Toivoisinkin, että kustantamot ottaisivat rohkeammin kustannusohjelmiinsa viihdekirjoja, joiden päähenkilöt ovat sateenkaarevia.”
8. Ihmisten tulisi lukea vain sivistäviä kirjoja, sillä lukemisen tärkein tarkoitus on sivistää
”Ei lukemisella ole vain jotakin yhtä tarkoitusta. Lukeminen voi sivistää, mutta se voi myös viihdyttää, tarjota pakopaikkoja tai tunnekokemuksia, auttaa tutkailemaan omia ajatuksia ja tunteita, tarjota uusia näkökulmia, ruokkia mielikuvitusta tai auttaa rentoutumaan. Ihmiset ovat aina lukeneet kirjallisuutta monenlaisista syistä.
Toisaalta on kiinnostava kysymys, millainen kirjallisuus sivistää. Itse ajattelen, että sivistyneisyyttä on tuntea kulttuuria monipuolisesti, uteliaisuus kaikkea kirjallisuutta kohtaan ja se, ettei anna ennakkoluulojen sokaista itseä suhteessa vaikkapa tiettyihin kirjallisuudengenreihin.”
9. Viihdekirjallisuutta on helppo kirjoittaa
”Olisikin! Tuntuu, että tämä harhaluulo on kuitenkin ikävästi iskostunut monen mieleen. Mutta jos viihteen kirjoittaminen olisi niin helppoa, eikö vielä useampi kirjoittaisi sitä? Väitän, että rakkaudesta ja ihmissuhteiden hankaumista kirjoittaminen uskottavasti on oikeastaan yllättävän vaikeaa. Sen huomaa heti, jos romanssi on kirjoitettu kirjaan kehnommin.
Itse kirjoitan romanttisia komedioita. Huumori onkin mielestäni yksi vaikeimmista asioista kirjoittaa.”
10. On noloa lukea viihdekirjallisuutta/rakkauskirjallisuutta
”Olen itse aiemmin nolostellut romanttisten kirjojen lukemista, joten ymmärrän hyvin, mistä tämä ajatus kumpuaa. Meillä on aika vahvat perinteet sille, että romanttista kirjallisuutta on väheksytty, ja siihen liitetään edelleen paljon ennakkoluuloja. Olen joutunut tekemään paljon ajattelutyötä sen äärellä, että en nolostelisi viihdekirjojen lukemista.
Tällä hetkellä somessa on onneksi paljon kotimaisia kirjasomettajia, jotka innostavat lukemaan nimenomaan romanttisia kirjoja ja purkavat stigmaa niiden ympäriltä. Olen tästä tosi onnellinen, koska esimerkiksi englanninkielisessä booktokissa näkee paljon enemmän puheenvuoroja, joissa toisten lukuvalintoja väheksytään. Se ei mielestäni ole koskaan hyväksyttävää. Tärkeintä on se, että jokainen saa lukea nolostelematta juuri sitä, mitä haluaa.”
Haastattelu paljasti, miten vääriä tai yksinkertaistettuja monet romanttista kirjallisuutta koskevat myytit ovat ja kuinka monipuolinen ja ajassa elävä genre romantiikka on. Silti saatetaan ajatella, että muut tuomitsisivat kirjamaun tai ihmisen sen perusteella tai että romanttisen viihteen lukemisessa olisi jotain hävettävää. Jokaisella tulisi olla oikeus lukea rauhassa mitä haluaa – myös bussissa kantta peittämättä.
Romantiikan harhaluuloja ja myyttejä kerätessäni tunnistin osan niistä myös itsessäni. Olen lähes tiedostamattani vältellyt romanttista kirjallisuutta, vaikka luen muuten hyvin monipuolisesti. Aion kuitenkin nyt antaa romantiikalle uuden mahdollisuuden.
Haluan kannustaa antamaan kyytiä kirjoja koskeville ennakkoluuloille. Ehkä bongasit jo haastattelua lukiessasi myytin, johon olet itsekin uskonut. Tartu siis rohkeasti kirjoihin, jollaisia olet aiemmin epäillyt! Voit yllättyä positiivisesti tai löytää jopa uuden suosikin.
Lue myös Ulla Onervan 3 vinkkiä romantiikan kirjoittamiseen ja Karamellikatastrofin arvio.