Lukufiiliksen alkukevään teemana on Klassikot nuorten silmin. Kaikki tietävät tiettyjen kirjojen nimet kuullessaan, että ne ovat klassikoita. Vaikka ne nousisivat aina jalustalle, ne eivät ole ainoita klassikoita. Lukufiiliksen toimituskuntalainen valoittaa, mitä kaikkia erilaisia klassikoita onkaan olemassa.
Vaikka ajattelisi, että klassikoita ovat vain paksut harmaakantiset, ehkä vaikeaselkoisetkin kirjat antikvariaattien pimeissä nurkissa pölyn peitossa, näin ei suinkaan ole. Saattaa todella yllättyäkin, kuinka monipuolinen ja laaja kirjo erilaisista klassikoista muodostuu.
Klassikoita ovat toki antiikin klassikot sekä niitä vähän uudemmat teokset, kuten Jane Austenin tuontanto, joita löytyy kaikista genreistä. Romantiikkaa löytyy Austenin lisäksi esimerkiksi Brönten sisaruksilta ja dekkareita Agatha Christien tuotannosta. Fantasiaa ovat esimerkiksi J. R. R. Tolkienin Keski-Maahan sijoittuvat kirjat, kauhua Dracula sekä Frankenstein ja scifiä Fahrenheit 451. Charlotte Brönten Kotiopettajattaren romaanista on arvio Lukufiiliksessä.
Klassikot eivät kuitenkaan lopu näihin. Jos haluaa pehmeän laskun klassikoiden maailmaan, kannattaa etsiä lastenkirjaklassikoita, satuja ja moderneja klassikoita.
Viime vuosina on alettu kiihtyvällä tahdilla uudelleensuomentamaan lastenkirjaklassikoita.
Tällaisia ovat esimerkiksi Salainen puutarha (F. H. Burnett), Liisan seikkailut ihmemaassa (Lewis Carrol) ja Momo (Michael Ende). Lisää löytyy erityisesti Art House – ja Hertta-kustantamoilta.
Muita lastenkirjaklassikoita ovat esimerkiksi Peukaloisen retket villihanhien maassa (Selma Lagerlöf), Hyppy ajassa (Madeleine L’engle), Narnian tarinat (C. S. Lewis) ja Astrid Lindgrenin tuotanto. Kirjoista Velho ja leijona sekä Veljeni, Leijonamieli voi käydä lukemassa arviot Lukufiiliksestä.
Vähän edellä mainittuja kirjoja vanhemmille on suunnattu niin sanotut “tyttökirjat”, joita löytyy esimerkiksi L. M. Montgomeryn ja L. M. Alcottin tuotannosta. Montgomeryn Anna-sarja voi olla tuttu Nexflix-sarjasta Anne with an E. Alcottin kirjasta Pikku naisia löytyy arvio Lukufiiliksestä.
Muita erityisesti nuorille sopivia klassikoita ovat esimerkiksi Kärpästen herra (William Golding) ja Nuoren tytön päiväkirja (Anne Frank).
Klassikoihin kuuluvat myös sadut. Osa niputtaa ne yhteen muiden lasten klassikoiden, kuten Liisan seikkailut ihmemaassa, kanssa, mutta ne voi myös erotella omaksi ryhmäkseen. Satuja ovat muun muassa H. C. Andersenin ja Grimmin veljesten sadut, esimerkiksi Punahilkka ja Pieni merenneito.
On myös olemassa moderneja klassikoita. Ne ovat kirjoja, jotka ovat uudempia, mutta jo saavuttaneet klassikon aseman. Esimerkiksi Emmi Itärannan Teemestarin kirjaa, josta muiden muassa nuoret ovat pitäneet, on luonnehdittu moderniksi klassikoksi. Myös esimerkiksi Muumit ja Harry Potterit sopisivat tähän.
Kaikille todennäköisesti löytyy jokin mieleinen klassikko. Kuten muutenkin kirjojen suhteen, oma maku kyllä löytyy, vaikka sitä pitää vähän etsiskellä. Onkin palkitsevaa ja ihanaa, kun jonkin kirjan luettua tajuaa löytäneensä sellaisen kirjan, jonka tyyppisiä haluaa heti lukea lisää.
Kun aloittelee klassikoiden lukemista, kannattaa miettiä, minkä tyyppisistä kirjoista yleisesti pitää. Lukeeko mielellään genrenä fantasiaa tai scifiä vai täysin todenmukaisia tarinoita, ehkä romantiikalla ja ihmissuhdesotkuilla tai rikoksilla maustettuna ? Ihan samantapaisia kirjoja löytää klassikoiden joukosta.
Klassikot voivat olla omalla tavallaan erityisenkin hyviä. Niistä ei ole tullut klassikoita turhaan, vaan tarinat niiden kansien välissä tavoittavat jotakin sellaista, joka puhuttelee ihmisiä aina vain uudelleen.
Kirjoittaja on Lukufiiliksen toimituskuntalainen, joka viihtyy uutuusnuortenkirjojen lisäksi lastenkirjaklassikoiden parissa.
Jutun on mahdollistanut Jenny ja Antti Wihurin rahasto.