Lukufiiliksen syksyn 2023 teemana oli Minustako kriitikko? Pääkirjoituksen Kriitikolla saa ja jopa pitää olla mielipide jutusta kirjoitti Päivi Heikkilä-Halttunen, joka on lasten- ja nuortenkirjallisuuden kriitikko, tutkija ja tietokirjailija:
”Kulttuurijournalismissa eletään murroksen vuosia. Nopeasyötteiset kirjagramit, tiktok-videot ja podcastit näyttävät tavoittavan osan yleisöstä jopa nopeammin ja vaikuttavammin kuin perinteinen kirjallisuuskritiikki. Samaan aikaan isot sanomalehdet kehittelevät uusia juttutyyppejä, jotka vievät tilaa osin jopa vanhanaikaiseksi koetulta kritiikiltä. Henkilöhaastattelu kiinnostavasta nuortenkirjadebyytin tehneestä kirjailijasta voi keskittyä hänen henkilöbrändiinsä ja teos itsessään jää vähälle huomiolle.”
Lue koko juttu täältä.
Lukufiiliksen toimituskuntalainen Juulia Makkonen haastatteli taidekriitikko Arttu Seppästä:
”Taidekritiikki on tärkeää, jotta ihmiset saisivat totuudenmukaisen kuvan esimerkiksi romaanista tai musiikkialbumista. Lukufiilis haastatteli taidekriitikko Arttu Seppästä, joka kirjoittaa muun muassa Helsingin Sanomiin. Kysyimme, millainen hänen polkunsa kriitikoksi oli ja millaista on taidekriitikon työ.”
Lue koko juttu täältä.
Lukufiiliksen toimituskuntalainen Maaria Nissinen kirjoitti jutun Mitä eroa on kiitiikillä, arvostelulla ja palautteella:
”Kirja-arvio, kirjallisuuskritiikki, ammattikriitikko, kirjavinkki, lukijan palaute. Nämä sanat pyörivät kirjojen ja muun kulttuurin ympärillä jatkuvasti. Ilmaistaan mielipiteitä, kerrotaan kokemuksia ja pohditaan paremmuutta. Onko sillä väliä ovatko nämä mielipiteet arviossa vai kritiikissä? Lähdin pohtimaan tätä kysymystä ja kaivelemaan internetin syövereitä, jos sieltä löytyisi vastauksia.”
Lue koko juttu täältä.
Lukufiiliksen toimituskuntalainen Hanna Koskinen kirjoitti jutun Kritiikkiä vai vihapuhetta:
”Entisen taitoluistelijan Kiira Korven kohua herättänyt Otavan 2023 julkaisema runoteos Hyppää vaan! sai lukijoiden kesken somessa ja lehdissä hyvin paljon kritiikkiä ja negatiivista huomiota. Suomalainen kirjakauppa mainosti teosta näin: “Tarinallinen runokirja sisältää inspiraatiotekstejä rakkaudesta, sydänsurusta, vihasta, lempeydestä ja rohkeudesta”. Moni lukija ei kuitenkaan ymmärtänyt Korven visiota, ja kirjan yleinen arvostelu on esimerkiksi Storytelin äänikirjapalvelussa noin viidensadan arvostelun keskiarvona 1,8 tähteä, kun 1 on alin ja 5 korkein tähtien määrä. Kommentoijat kuvailevat kirjan sisältöä runojen sijaan tajunnanvirraksi, yläastelaisen päiväkirjamerkinnöiksi, kliseisiksi aforismeiksi ja turhiksi lausahduksiksi. Moni oli kuitenkin myös kommentoinut teosta ainutlaatuiseksi, ajatuksia herättäväksi, samaistuttavaksi ja voimaannuttavaksi, mutta negatiivisten kommenttien vyöry peitti positiiviset arviot alleen.”
Lue koko juttu täältä.
Lukufiiliksen toimituskuntalainen Silja Eskelinen kirjoittu kolumnin Millaista on kirjoittaa kritiikkiä:
”Enkö oikeasti pidä tästä tekstistä vai enkö vain ymmärrä jotakin sen ilmiötä? Ajattelen sitä usein. Joka kerta, kun kirjoitan jostain teoksesta. Olenko liian nuori ymmärtämään tämän tekstin kauneutta? Liian kokematon? Kaikki muut pitivät tästä kirjasta, jokin minussa on, kun en siitä itse pitänyt. Ehkä en kirjoita tästä mitään. Ainakaan julkaistavaksi.”
Lue koko juttu täältä.
Lukufiiliksen toimituskuntalainen Irina Juhola kirjoitti jutun Mistä löytää arvioita nuortenkirjoista:
”Mistä löytää kritiikkiä lasten- ja nuortenkirjoista, kun ne jäävät mediassa niin paljon marginaaliin? Niistäkin kuitenkin kirjoitetaan kritiikkiä. Tähän juttuun on koottu tahoja, jotka julkaisevat kritiikkiä lasten- ja nuortenkirjoista – ja niitä kyllä riittää, kiitos blogien.”
Lue koko juttu täältä.